Hetkiä.

Olin tulossa töistä kotiin, tällä kertaa eri bussilla kuin normaalisti. Auto kiemurteli liian kapeilla kujilla autojen keskellä ja minua hirvitti katsella kuinka läheltä sivupeilejä liipattiin. Nyt ymmärrän miksi täällä autoissa peilit saa taitettua auton kylkiä vasten...Lähestyimme seuraavaa pysäkkiä kun huomasin miehen juoksevan tien sivussa, yrittäen selvästi ehtiä bussiin. Kuski tööttäsi kerran torvella ja pysähtyi tien viereen ottamaan miehen kyytiin, jo ennen varsinaista pysäkkiä. Miehen istuessa penkille näin hänen olevan jo iäkäs harmaine hiuksineen. Ei ikinä tapahtuisi Suomessa, mietin.

Bussin odottaminen pysäkillä on myöskin vähän erilaista täälläpäin. Luulen että jostain netin syövereistä varmaankin löytyisi aikatauluja, mutta en ole vielä jaksanut kaivella niitä esille. Busseja tulee tasaisen epätasaisin väliajoin ja vaikka kolmenkymmenen asteen helteessä polttavan auringon alla ei ole kovin miellyttävää seisoskella odottamassa, niin kyllä se bussi sieltä aina kuitenkin tulee, ennemmin tai myöhemmin.

Mitä enemmän olen tekemisissä ulkomaalaisten (niin kreikkalaisten kuin muidenkin kansallisuuksien) kanssa, sitä epäkohteliaammalta oma suomenkieli tuntuu. Ensimmäinen hämmennystä aiheuttanut asia oli tämä "how are you" ihan ventovierailta asiakkailtakin tai henkilöiltä jotka tapasin ensimmäistä kertaa. Sama juttu puhelinkeskustelujen alussa, aivan sama tunnetko luurin toisessa päässä juttelevan henkilön vai et...Pari kertaa on tehnyt mieli potkia itseä pyrstölle käytöstapojen puutteesta, kun olen selostanut jotain tekstiviestissä mennen suoraan asiaan ja toinen aloittaa vastauksensa "hi how are you" ja vasta sitten kommentoi itse asiaa.
Ja entäs sitten se kuinka sinua puhutellaan ja kuinka sinun tulisi puhutella muita...kyllähän me Suomessakin teititellään (ainakin minä olen yrittänyt töissä) mutta melkeinpä vain vieraampia vanhempia henkilöitä (jos heitäkään) tai arvohenkilöitä. Täällä tuntuu teitittely olevan kovin tärkeää jopa perheen kesken.
Ja sitten minusta on samalla hassua ja tosi ilahduttavaa kun minua puhutellaan kauniisti, esimerkiksi sanalla dear. Vanhemmat herrat saattavat tytötellä ja sanoi joku joskus nukeksikin. Pienen pieniä jokapäiväisiä eleitä jotka tuovat hyvän mielen, kun ei niihin ole tottunut. Tuntuisi ihan hullulta jos Suomessa joku keski-ikäinen miesvirkailija lopettaisi asioinnin sanoihin kiitos kultaseni! Mutta täällä se tuntuu tulevan kaikilta niin luonnostaan.
Ja sitten on vielä tämä omistus sana: μου eli mou eli minun (lausutaan mu). Perheen ja läheisten ystävien kesken ei kutsuta toista vain nimeltä vaan yleensä nimen perään lisätään aina mou. Ja rakastaan voi kutsua joskus pelkästään mou, mikä on minusta myöskin aika hellyyttävää. :) Tämä tapa tuo minusta ihmiset lähemmäksi toisiaan, aivan niin kuin poskisuukottelukin.

Aina silloin tällöin havahdun siihen miten kaukana kotoa minä olen. Se saattaa olla hetki bussissa kun katselen maisemia ympärilläni, maisemia jotka eroavat minulle tutusta niin kovasti. Se saattaa olla hetki tavernassa perheen kesken, kun kukaan ei tilaa omaa annostaan vaan kaikki jaetaan. Tai hetki ruokakaupassa kun iskee ikävä tuttuja tuotteita kohtaan, ei löydy ruisleipää (vatsa kiittää) eikä kermaviiliä, ei kunnon karkkeja eikä edes kunnon leivinpaperia...Tai se saattaa olla hetki kotona netissä surffatessa, kun tekisikin mieli käydä ystävän luona iltateellä tai vanhempien luona viikonloppuvisiitillä.

Mutta onneksi ikävän vastapainoksi on niin paljon kaikkea ihanaa, niin kuin vaikka kesäasunto pienessä merenrantakylässä ja vihannestori talon rappusilla. Ja kun on tarpeeksi kuuma hellepäivä, ei tarvitse potea syyllisyyttä siitä että viettää koko päivän kestävää siestaa neljän seinän sisällä! :)

Ei kuvia tällä kertaa, ehkä ensikerralla.

Pusuja!

-cookie

En ma ehdi!

Vapaapäivä yllätti työviikonlopun jälkeen joten jospa sitä viimein päivittelisi kuulumisia tänne bloginkin puolelle!

Viikko toisensa jälkeen huitelee ohi töitä tehdessä. Toistaiseksi olen viihtynyt hyvin ja työ on ollut mukavaa, mitä nyt illat tuppaavat olemaan välillä vähän hiljaisia ja tylsiä. Turistiasiakkaat ovat pääsääntöisesti lomatunnelmissa iloisia, rentoja ja puheliaita, eli toisinsanoen ihan parhaita asiakkaita! :) Heitä on ilo palvella.

Vapaalla ei olla nyt oikein keretty hirveästi mitään erikoista. Niko yrittää parhaansa mukaan viimeistellä lomareissun reitti ja majoitussuunnitelmaa ja laskea kustannuksia. Kerrankin on sillälailla hyvä tilanne että matkakassa on koossa mutta varsinainen suunnitelma vielä auki, yleensä kun se on toisinpäin. :) Vielä en paljasta tarkemmin mitä tehdään, kertoilen sitten kun tiedän itsekin tarkemmin. Mutta siis moottoripyörällä kurvailua tänäkin kesänä luvassa. :) Me likes!

Viimeksi taisin lupailla kuvia käsityöprojekteista joten jospa nyt sitten niitä!

Ensimmäisenä esiteltäköön "project stegosaurus". Saatiin kutsu Nikon serkun pojan kastejuhlaan ja sinne sitten piti jotain lahjaa tietenkin kehitellä. Ensin ajattelin tehdä jotain itse, sitten ostaa jotain valmista ja lopulta kuitenkin väsätä ihan ite, kun törmäsin tähän kuvaan internetin syövereissä.

Kyseessä on siis Heidi Bears nimisen neulesuunnittelijan maksullinen ohje, jonka voi ladata suht halpaan hintaan esimerkiksi ravelry käsityösivustolta, taikka suunnittelijan omalta sivulta http://heidibearscreative.blogspot.gr/ Minä tietenkin halusin tehdä vaikeimman kautta ja päätellä kaavan ihan itse netistä löytyvien kuvien perusteella. Dino koostuu geometrisista paloista joten ei mikään mahdoton tehtävä. Ohjeita en ala täällä blogissa jakamaan, jokainen voi päätellä itse taikka ostaa ohjeen jos tahtoo samanlaisen tehdä. Aivan ihania kyllä nämä tämän suunnittelija pehmolelut, valloittavia kaikessa värikkyydessään!

Oman dinosaurukseni kanssa tuli lopulta kamala kiire ja siksi siitä tuli sitten vähän oma versio kun en pystynyt ihan loppuun asti palojen sijoittelua päättelemään ja täytettäkin olisi saanut olla enemmän. Mutta kun lahja piti saada kemuihin mukaan niin se tiesi raivokasta virkkaamista vielä viisi minuuttia ennen juhliin lähtöä ja pikaiset kuvat valmiista otuksesta.

Ihan hauska siitä kuitenkin lopulta tuli. :) Toivottavasti lahjan saajakin tykkäsi. Läheisen lankakaupan tarjonta oli aika suppea, joten dinosta tuli turkoosi, mutta ei se kyllä omaa silmää kamalasti haitannut. Näitä kukkasia oli kiva virkata, vamistuvat nopeasti ja ovat yksinkertaisia tehdä, joten sormet syyhyäisivät kokeilla muitakin suunnittelijan pehmoja kun vaan löydän sopivia lankoja. :)

Toinen projekti oli sitten meidän keittiöstä löytyvät susirumat öljy- ja viinietikkapullot. Nähtiin sisustusliikkeessä nyörillä koristellut pullot ja ajateltiin tehdä itse halvemmalla. 

Kaupan pulloissa käytetty nyöri oli vähän paksumpaa ja lisäkoristeena oli jotain nättiä nauhaa jossa roikkui pieni puinen lintu. Itse suunnittelin virkkaavani pitsiä pullojen ympärille, mutta kuvissa näkyvä malli ei oikein sitten miellyttänyt silmää, joten pullot odottavat toistaiseksi uutta inspiraatiota.

Mieli tekisi edelleen myös askarrella paskarrella jotain muutakin ja myös piirtäminen ja maalaaminen innostaisi. Meillä on kivasti tuossa ihan korttelin toisella puolella semmonen Tiimarin tapainen kauppa josta löytyy lapsille leluja, kaikennäköisiä kirjoja, koulutarvikkeita ja askartelutarvikkeita aika moneen lähtöön, siellä täytyy vierailla ostamassa tarpeita kunhan on aikaa ja rahaa.

Sää on täällä kuoppaisen alun jälkeen taattua kesää, aurinko paistaa ja oikein onnekkaana päivänä saattaa pari pilvenhattaraa lipua valopallon eteen ja antaa mukavan viileän lepohetken paahteesta. Näillä keleillä sitä suomityttö arvostaa puiden varjoja ja viileää ensimmäisen kerroksen asuntoa ja kylmiä laattalattioita ihan uudella tavalla. :) Mutta on se vaan ihanaa herätä joka aamu aurinkoon, mitä nyt auringonpaiste voisi jatkua yömyöhään, vaan kaikkea ei voi saada. :) Pimeitä öitä kompensoi kivasti ulkoilmateatterit, kynttilät ja koristevalot. 

Pusuja!

-cookie

I'm still here.

Hupsista. Sitä tuli oltua hiljaa niin kauan ettei enää tiedä mistä alottaisi.

Tänään on jälleen toripäivä. Noin kuudella seitsemällä eurolla kävin hakemassa kesän ensimmäiset kirsikat ja persikat, vähän aprikooseja ja appelsiineja koska mökin puutarhan herkut pääsivät loppumaan. Niin ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja rucolaa salaattiin. Myyjämies laittoi pussiin kaupan päälle ylimääräisen rucolanipun. :)
Hedelmät tulivatkin jo tarpeeseen, sillä mahani on oikutellut nyt muutaman päivän ajan ikävästi. Syytän pääasiassa hapankorppuja ja salmiakkia, ilmeisen riskialtis yhdistelmä...Mutta ehkäpä hedelmäkuuri auttaa asiaa.

Siitä päästäänkin muuten aasinsillalla salmiakkilähetykseen. Äiti oli ihana ja lähetti lapselle karkkia ja hapankorppuja. Muutaman päivän vatsanpurut on ehkä sen arvoista.

Viikonloppu ja tämä viikko ovat olleet varsin jännittäviä. Viikko sitten löysin itseni aivan yllättäen "työhaastattelusta"! Erään suomalaiskreikkalaisen tytön kautta onnistuin kuin ihmeen kautta saamaan työpaikan paikallisen hotellin lahjatavara/matkamuistomyymälästä! Ja tällä viikolla on sitten käyty harjoittelemassa ja ensiviikolla alkaisi varsinaiset työt! O____O Kaikki kävi niin mahdottoman äkkiä että vieläkin on jotenkin aivan sekava olo koko jutusta. Mutta ei kait siinä. Tänään soittelen ensiviikon aikataulua ja huomenna vielä yksi koulutustyövuoro ja sitten vaan menoksi. On kyllä tuntunut hyvältä kun on ollut jotain tekemistä, aikaisemmin tuli istuttua liian usein neljän seinän sisällä kotona.

Kesän reissuja ajatellen ollaan tilattu allekirjoittaneelle hiukan varusteita, nimittäin ohuemmat ajohanskat (näkyy tuolla ylemmässä kuvassa) ja viimeinkin kunnon ajosaappaat. Viimekesän reissu Balkaneilla meni ihan kivasti Elloksen halpis-nilkkureilla, mutta eihän niitä voi turvallisiksi kengiksi kutsua parhaalla tahdollakaan. Eilen sitten ilmestyi postimies oven taakse ja minä tietenkin ameebailin vielä puolilta päivin pyjama päällä...Mutta pääsia oli kuitenkin se että kengät tuli! <3

Oikeanlaisten tossujen löytäminen ei muuten ollutkaan sitten ollenkaan helppo juttu. Koska paikalliset varusteliikkeet täällä ovat naurettavan kalliita, päädyimme tilaamaan netin kautta. Niko urheasti esitteli lukuisia vaihtoehtoja ja minä en tykännyt ja välillä tykkäsin ja vaihdoin mielipidettä kesken kaiken ja jos jotain läydettiin, ei sitä haluttu tänne asti toimittaa jostain syystä, tai toimituskulut olivat itse tuotetta kalliimpia. Minä olin jo luovuttanut ja lyönyt hanskat tiskiin, kun viimein jossain onnisti. Ja sain kuin sainkin kivan naiselliset bootsit ilman pinkkejä tribaalikoukeroita.

Mikä siinä muuten on että moottoripyörävarusteissa naisille on melkeinpä tasan kaksi vaihtoehtoa: joko miehekäs musta tai sitten miehekäs musta pinkeillä tribaalikoukeroilla ja kangasyksityiskohdilla???? Niin se pinkkihän on ainoa naisellinen väri maailmassa...Ja jos jostain syystä on onnistuttu käyttämään muita värejä niin sitten siellä kuitenkin on kaikenmaaliman perhoset ja kukkaset ja kas kun ei glitteriä ja strasseja...ilmeisesti jos on nainen niin tottakai haluaa jokaisen vaatteen huutavan vastaantulijoille hei minä oon tyttö!!!!! Pitäisiköhän alkaa suunnittelemaan ajovarusteita naisille?

Noh, näihin kenkiin olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, nyt pitää enää päästä ajamaan ne sisään käytössä!

Että semmosta. Koitanpa kirjoitella ensiviikon aikana parista käsityöprojektista ja viimeviikonlopun päiväretkistä. Talviturkki tuli viimein heitettyä harteilta ja talvenkalpeaa nahkaakin poltettua, mutta siitä lisää myöhemmin!

Pusuja!

-cookie

Images.

 Kuluneita päiviä kuvina.

Some passing few days in pics.

Olin jostain syystä ehtinyt jo unohtaa miten hyviä banaanit ovat.

Nyt muistan taas.

For some reason I had forgotten how delicious bananas are.

Now I remember again.

Viimeperjantaina oli aluksi hiukan epätoivoinen olo kun suunniteltiin että tästä lähdetään moottoripyörällä liikkeelle...

Kun sanoin että talon edustalla on tori niin todella tarkoitin ihan sitten ulko-oven ja portin edustaa kirjaimellisesti. :)

Last friday we felt a bit desperate at first, when we planned to get our motorcycle from the garage and ride through here....

When I said that there is a market in front of the house, I literally meant in front of the outside door, stairs and gate. :)

Toisesta ikkunasta kurkistus kuitenkin paljasti miten uskomattoman hyvä tuuri meillä kerrankin oli. Juuri tuohon autotallin oven eteen oli jätetty hienosti tilaa ajaa pyörä kadulle.

Osa myyjistä oli ilmeisesti pääsiäisen vietossa kun normaalisti koko katu on aivan tukossa.

Kerrankin päästiin Nikon kanssa myös yhdessä ostoksille!

Eikä tästä voi kyllä kuin tykätä.

Peeking through the other window however revealed how lucky we were for once.

Right in front of the garage entrance there was empty space, enough for our bike to fit through with flying colours.

Apparently some of the sellers were already on Easter holiday because normally the whole street is completely blocked.

For once we were also able to go shopping together!

Can't help but like this.

 Vaihteeksi vähän terveellisempää aamupalaa.

Huomatkaa mörkö-muki, se matkusti minun mukana tänne, koska tee ei maistu samalta muista mukeista!

A bit more healthier breakfast for a change.

Notice the "mörkö" mug, it travelled here with me because tea doesn't taste as good in other mugs!

Kahvia ja kreikankielen alkeita.

Ν γατα μου είναι μαύρη.

Coffee and Greek basics.

Puuteria ja peitevoidetta metsästämässä keskustan kaupoilla.

Hunting for powder and concealer at the citycenter.

Kotimatkalla piti hypätä pois ratikasta yhtä pysäkkiä liian aikaisin ja istahtaa alas hetkeksi kun ihan meinasi alkaa pyörryttämään ja silmissä sumeni...

Vähän pelottavaa mutta meni ohi. Niska on aika kipeä ja lihakset jumissa, olisiko siitä johtunut...

Meri oli tänään aika tuhnuisen oloinen, taivaalla oli kovasti pilviä, mutta niistä huolimatta oli niin kirkasta, että harmitti kun jätin aurinkolasit kotiin.

Minusta on aika hauskaa, että voin Facebookin arkikuvahaasteeseen laittaa kuvan jossa on palmuja.

Coming home I had to hop off from the tram a bit too early because I started to feel really bad and my eyes got blurred suddenly and I was afraid I might faint. Sitting at the tram stop for a moment helped, maybe it was because of my sore neck or something like that.

The sea was a bit dull today, there were lots of clouds in the sky, but despite that it was so bright that I was sorry to leave my sunglasses home.

I think it's quite funny that I can post a picture with palm trees in it as a photo of my daily life in Facebook.

Täällä ei kukaan kävele jalkakäytävillä, saattaa johtua siitä, että jalkakäytävän keskellä miltei poikkeuksetta kasvaa puu.

Näissä puissa muuten kasvaa appelsiinin näköisiä hedelmiä ja niiden kukat tuoksuvat huumaavan hyvältä näin keväisin.

Nobody walks on the sidewalks here, it might have something to do with the fact that almost without exceptions there grows a tree in the middle of the sidewalk.

These trees have some fruits that look like oranges and their flowers smell divine during spring.

Päivän saalis, lisää pakkelia naamaan.

The catch of the day, more war paint for my face.

Pusuja!

Kisses!

-cookie

Tuoksuu sateelta

Perjantai päivä on toripäivä ja se alkoi aurinkoisena.

Eilisestä asti on olo ollut vähän sellainen puolivillainen, aivan kuin olisin tulossa kipeäksi. Todennäköisesti kuitenkin menee ohi parissa päivässä, tosi harvoin tulen ihan kunnolla kipeäksi. Taisin tuossa reilu vuosi sitten sairastella kerralla tarpeeksi muutamaksi vuodeksi eteenpäin.

Joka tapauksessa olen pysytellyt pääasiassa sisällä koko päivän, mitä nyt pikaisesti hain mansikoita torilta. Pyykkiäkin riittää edelleen pestäväksi, siinäpä tämän päivän aktiviteetit. Vähän siivosin kaappejakin. Ja lahtasin ISON hämähäkin, jonka kaveri yritti kostaa hiipimällä olkapäälle, vaan kaasutinpa senkin käppyräksi...

Nyt täällä sataa ihan kaatamalla vettä, ja ulkona tuoksuu taivaallisen raikkaalta. Ihanaa olla sisällä suojassa ja kuunnella kohinaa. Rankkasateella tulee aina jotenkin vähän orpo ja eristäytynyt olo. Muistan kun pienenä tyttönä kaverin kanssa oltiin ulkona leikkimässä ja rankkasade yllätti. Juostiin sitten varastoon suojaan ja mietittiin että mitenkähän mahdetaan selvitä jos sade ei lakkaa ja tulee hirveä tulva. :)

Tällä viikolla tapasin myös erästä suomalaista opiskelijatyttöä, joka on täällä Ateenassa työharjoittelussa. Käytiin keskustassa jäätelöllä ja tutustumassa. Meillä on yhteinen ystävä, jonka kautta laiteltiin Facebookissa kaveripyyntöä ja sitä kautta siis löysimme toisemme. Olen myöskin löytänyt Facebookista Kreikassa ja Ateenassa asuvien suomalaisten ryhmät, ja kun sinne liityin ja kirjoittelin itsestäni niin sainkin jo muutaman pyynnön lähteä kahville. Ihan kivaa jos pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja saisin vähän rakennettua myöskin omaa sosiaalista piiriä täällä, ettei kaikki olisi vain Nikoksen kautta.

Viikonlopusta en sitten vielä tiedäkkään että mitä tapahtuu, mutta katsellaan ja ihmetellään.

Pusuja!

In English: Friday is a market day and it started out sunny.

I've been feeling a bit blaah since yesterday, like I'm getting sick. But most likely it'll pass in a few days, I very rarely get really sick. And I think about a year ago I was sick enough for the next few years.

Anyway I've stayed inside the house pretty much all day. I only went to buy some strawberries from the market outside our house. I've still got some laundry to wash, and there were my activities for today. Well, I also cleaned up the closets a bit. Oh and I also killed a HUGE spider, whose pal tried to revenge by sneaking on my shoulder, but I gassed it to death too!

It is pouring rain outside now and also smells wonderfully fresh. It's lovely to stay inside and listen to the noise. During heavy rain I always feel a bit lost and isolated. I remember when as a little girl I was playing outside with my friend when suddenly it started to rain a lot. We ran to our storage to not to get wet and we were thinking how we would be able to survive if the rain wouldn't stop and the water would start a flood. :) 

This week I met this Finnish student girl who is doing her internship here in Athens. We went to the downtown to have some ice cream and to get to know eachother better. We have a common friend who brought us together. I've also found some groups in Facebook about Finnish people living in Greece and in Athens, and after I joined the groups, I've already gotten some messages to go for a coffee some day. It's so nice if I will be able to meet new people and extend my social circle, so that not all my friends would be some of Nikos'.

This weekend is still wide open from plans as far as I know, we'll see what happens!

Kisses!

-cookie