Weekend Greetings

Uuteen viikkon hyökättiin tänään kesäajassa ja vaikka hävettääkin myöntää, niin tänään olen onnistunut istumaan koko päivän kotona tekemättä oikeastaan paljon mitään. No tiskasin kyllä vähäsen ja suunnittelin lähteväni lenkille, mutta jotenkin se lenkki sitten vaihtui ihan salakavalasti suomikaupan salmiakki- ja suklaavalikoiman perään kuolaamiseen. Minun piti kyllä ostaa kotomaasta kunnon hätävaranto mukaan matkaan, mutta kun loppui tila laukuista ja raha lompsasta. Vaan ihan hyvä näin, on pakko olla herkkulakossa kun niitä herkkuja ei täältä saa. Suklaata saa kyllä, mutta sitä en normaalisti himoitse kuin ehkä kerran kuussa tai jos oikein ketuttaa. 

Mutta siis se viikonloppu joka jo vilahti ohitse. Oli kyllä aika toimelias ja supermukava. 

Meidän piti alunperin mennä perjantaina sukuloimaan, mutta tuli este, joten löllöiltiin sitten vaan kotosalla. Mutta sekin on välillä ihan mukavaa. :)

Lauantaina oltiin jo reippaampia ja lähdettiin jalkapatikassa etsimään meille pesukonetta ja pölynimuria. Ilma oli kuin morsian, aurinko paistoi mutta sillä lailla sopivan lämpöisesti ettei tullut kovin kuuma. Pesukonetta ei löydetty, mutta imuri kylläkin! Poikaystävä on sankari koska kantoi sen kotiin. Ja olihan se sitten mukavaa uudella Hooverilla siivota, vaikka vähän ehkä silti on ikävä Suomeen äitille jäänyttä Electroluxia, se kun ei mahtunut laukkuun mukaan, vaikka kävikin tiukan taiston jumppatrikoiden kanssa paikasta! Se oli niin nätti ja siinä oli superpitkä johto. Mutta kyllä tämä uusi pikkuinen ajaa asiansa oikein mainiosti.

Sunnuntaina sitten herättiin aamulla rennosti ja jossain vaiheessa vähän säikähdettiin kellojen siirtämistä. Poikaystävällä on onneksi pari ihan perinteistä pattereilla käyvää kelloa, joten ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ei tarvinnut pohtia että siirsikö se puhelin/läppäri kelloa ihan itse vai ei ja tarkistaa asiaa äitiltä ja isältä (niillä on monta kelloa, niin ne aina tietää).

Päivällä juostiin bussiin ja käytiin hakemassa skootteri huollosta. Siitä sitten jatkettiin poikaystävän tädin ja sedän luokse päivälliselle. Ruoka oli herkullista, seura mitä parhainta ja illan hämärtyessä vatsa pullisteli tyytyväisenä ja hymy ulottui korvasta korvaan. Vielä kun joku joskus opettaisi minut valmistamaan yhtä suussa sulavaa ruokaa! 

Tänään olen sitten yleisen laiskottelun lomassa myös haikaillut piirtämisen pariin jostain kumman syystä. Minähän en omasta päästä osaa piirtää edes tikku-ukkoa ja kärsivällisyys kun on tasoa olematon niin harjoittelukin yleensä päättyy paperin ruttaamiseen ja kynien katkomiseen ja itkupotkuraivariin "kun MÄÄ EN OSAA MITÄÄN!!!!!!!"... Mutta mallista minä kyllä piirrän ihan kohtalaisesti. Tosin mielellään esim. valokuvasta, koska se että menisin luontoon ja tuhertaisin jonkun kauniin maiseman siellä linnunlaulua kuunnellen on täysin tuhoon tuomittu yritys. Ja kirjoja olisi myös kivaa sitoa. Näin keväisin valon lisääntyessä saan aina tämmöisen energiapiikin mistä seuraa suorastaan fyysinen tarve askarrella paskarrella jotain omin pikku kätösin. Nyt pitää vain alkaa keräämään uutta materiaalivarastoa, koska entinen meni lahjoituksina eteenpäin ja osa ihan kylmästi kaatopaikalle koska muutto. 

Ai niin...kieltäkin olisi jo korkein aika alkaa opettelemaan ihan tosissaan. Pariin itseopiskelumatskuun onkin linkit tallessa kun vain ottaisi asiaksi katsastaa ne läpi. Siinäpä viihdykettä tälle illalle.

Palataan!

English shortie: I'm almost ashamed to admit how lazy I've been all day today! I was planning to go for a walk, but somehow I ended up just drooling over keyboard because of some pictures of salmiak in a Finnish webstore.

Our weekend was quite eventful. Saturday we went for a walk to look for a washingmachine and a vacuumcleaner for our home. We only found the latter and walked quite a bit, but it was actually very nice with the perfect sunny but not too hot weather. Boyfriend is a hero because he carried our new Hoover all the way home.

Sunday started peacefully and continued in the best way possible with a dinner with boyfriends Aunt and Uncle. The food was absolutely delicious and we had such a lovely and funny evening full of laughter! I only wish someone would teach me to cook such incredible food!

Between being lazy and even more lazy today, I've also felt the familiar inspiration to do something creative with my hands which always comes along with the spring sun. I think I must start gathering a new stash of materials! I can already see myself drawing or painting under the shade of some lovely tree on a sunny day...although in reality I would be crying in the middle of my pencils and papers under that tree because I JUST CAN'T!!!

I also have to start my language studies soon. Maybe that will keep me busy tonight.

'Till next time!

-cookie

Onni on herätä aamulla auringonpaisteeseen.

Laiskanpuoleisesti koitan herätellä itseäni perjantaihin. Pihalla pilvetön taivas ja ilmeisesti aika lämmin ilma, tänään voisi käpöstellä rantaan lukemaan kirjaa taikka kirjoittamaan kirjeitä. Hakisi jotain mutusteltavaa kaupasta ja tälläisi takapuolensa nurmikolle tai penkille pulujen keskelle.

Tämä viikko on ollut ihanan hiljainen ja laiska. Olen nyt ollut täällä Ateenassa kolme viikkoa, joista kaksi ensimmäistä oli sen verran hulinaa (tai siltä se ainakin tuntui) että nyt on ollut mukavaa ottaa rennosti. Tuossa juuri siirsin kamerasta kuvia koneelle, mutta muuta en vielä niille oikein osannutkaan tehdä, vaatii vielä vähän tutustumista tämä mac minulta...tekniikan ihmelapsi jne...

Tiistai oli täällä joku yleinen vapaapäivä, liittyi muistaakseni sotimiseen. Me lähdettiin moikkaamaan poikaystävän mummoa, joka on ehkä suloisin pikkuruinen isoäiti jonka olen koskaan nähnyt. Aina hymyssä suin on ovella vastassa halaamassa ja suukottamassa. Pidän kovasti täkäläisten tavasta tervehtiä poskisuukoin. Aluksi se tietenkin vähän jännitti ja joskus vieläkin tuntuu vähän hassulta ja epävarmalta, mutta on kuitenkin kovin suloista. Ja helpotuksekseni kukaan vieras ei ensitapaamisella ole hyökkännyt iholle vaan on kätellyt kohteliaasti. Kosketus on kuitenkin niin perustarve ihmisellä että sitä me suomalaiset saisimme harrastaa enemmän. IHMISET PUSSATKAA TOISIANNE USEAMMIN!

Tuona samaisena tiistaina sain syödäkseni myös parhaan souvlakin tähän mennessä, ja aika montaa erilaista olen ehtinyt jo maistamaan, joten rohkenen väittää että jonkinlaista kokemuspohjaa arvioinnille löytyy. Se oli ihan hillittömän iso ja kana oli täydellisen suolaista ja kastike herrrrkullista! Poikaystävän possuversion tzatziki oli niin valkosipulista että poltti suuta, täydellistä! Mihin ihminen tarvitsee mäkkäriä tai heseä tai muuta mättölää kun joka kadunkulmasta saa parilla eurolla mahan täyteen jotain niin paljon parempaa! Ei ehkä kovinkaan paljon terveellisempää, mutta omasta mielestäni kuitenkin laadukkaampaa ja tuoreempaa.
Ai niin joo, mikä ihmeen souvlaki? Paikallinen pikaruoka. Alunperin sana ilmeisesti on tarkoittanut lähinnä vartaassa grillattua lihaa kaikessa yksinkertaisuudessaan. Samalla nimellä kuitenkin kutsutaan myös versiota, jossa paahdetun pitaleivän sisään kääräistään lihaa, kasviksia, ranskalaisia ja kastiketta. Lihaa saa yleensä joko vartaassa kypsytettynä tai sitten kebabia muistuttavina siivuina. Vasta täällä opin että myös kanaa löytyy semmoisena kebabmöhkäleenä joka paahdetaan isossa vartaassa ja josta sitten leikataan ohuita siivuja. Parhaimmillaan tämä pikku kääryle on taivaallinen makuelämys ja täyttää mahan tehokkaasti. Se oli rakkautta eka puraisulta!

Mitäs muuta me ollaan touhuttu. Ollaan käyty kavereitten kanssa kahvilla, viimeksi eilen illalla. Joskus kahdeksan jälkeen illalla suunnattiin pikkuruiseen kahvilaan istumaan iltaa ja juomaan kahvia ja kaakaota. Tai no eka tilasin kyllä jääteetä kun teki mieli jotain kylmää kun oli niin lämmin ilta. Mutta siis ne toi minulle vaan tavallista mustaa teetä jäillä ja vielä ilman sokeria...vähemmästäkin vääntyy naama nutturalle. Sokeria sain sentään mutta eihän se mitään pelastanut, minä halusin persikkaa! Lopulta minä siemailin poikaystävän kaakaota, herrasmies kun on, tarjoutui juomaan pahan teen pois.

Tänään olisi tuolla talon edessä taas torimyyjät huutelemassa. On kyllä niin naurettavan huippua että ne tulee sinne joka viikko ulko-oven eteen myymään tuoreita vihanneksia ja hedelmiä...tosin kadun asukkaat ei varmaan kaikki niin tykkää, varsinkaan jos unohtaa parkkeerata auton toiselle kadulle edellisenä iltana, täältä kun et autolla pääse läpi moneen tuntiin.

Illaksi saatiin kutsu syömään sukulaisten luokse. :) Tänään voi siis rauhassa pikkuisen paastota iltaa varten. On jokseenkin uskomatonta miten herkullista kaikki ruoka täällä on. Kivaa että on jotain mukavaa illalla tiedossa, näiden ihmisten kanssa on aina niin hauskaa, että jälkeen päin posket kramppaa kaikesta hymyilemisestä. Vielä kun oppisi kieltä puhumaan.

Mutta nyt alkaisi olla aika nostaa pylly ylös penkistä ja painella ulos.

Pusuja!

English shortie: This week has been wonderfully lazy and quiet after the fuzz and buzz of my first two weeks here in Athens with parents and everything. I've been here three weeks now! Time goes fast! We have been meeting friends and relatives, including boyfriends lovely grandmother who is the sweetest lil' granny in the world, always smiling at the door and hugging and kissing. :) I quite like the Greek way of greeting with kisses. People need more affection, especially Finnish people! KISS EACHOTHER MORE PEOPLE!

This past week I also had the best souvlaki ever! And since I've already tasted quite a few, I think I can judge. It was pure heaven! Who needs McDonalds or other crappy unhealthy fastfood when you can have something so much better and more fresh and tasty? Souvlaki, love from the first bite!

Today it's the open market day again when the street in front of the house is filled up with wegetables and fruits and all things fresh and yummy. Later at night we are going to meet some relatives for food. Something nice to look forward to! 

But now it's time to get up and start my day and GO OUT!

Kisses!

-cookie

Here we go!

Tättärää!

Aamuisen lenkin ja lounaan jäljiltä olo on niin perusteellisen touhukas, että ajattelin herätellä viimein tämän blogin henkiin! Toivon mukaan inspiraatiota kirjoittamiselle ja kuville löytyisi tällä kertaa hiukan pidempään.

Kuka mie oon?????? (Jos vaikka sattuisit olemaan joku muu kuin perheenjäsen, sukulainen tai ystävä...)

No sitä mietin aina itsekin välillä! Mutta pähkinänkuoressa...

Olen nuori nainen jonka elämä on tässä viimeaikoina kokenut suorastaan valtavia muutoksia. Päätös lähteä onnettomasta parisuhteesta johti ensin paikkakunnan vaihdokseen, uuteen työpaikkaan ja asuntoon jatkuen het sitten henkiseen kasvuun ja jopa pienen rohkeudenpoikasen heräämiseen ja lopulta vielä maan vaihdokseen. Ihan itseäkin taas hengästyttää, kun muistaa mihin kaikkeen on kerennyt!

Mutta siis täällä minä nyt olen, Kreikassa! Ja pois en ajatellut lähteä ellei ole ihan pakko. Ja koska blogi nyt on mitä mainioin tapa näyttää kotiväelle ja koko muulle maailmalle että hengissä ollaan ja tämmöistä on tullut tehtyä niin tässä tämä olisi.

Kirjoittajan lahjat (ne vähäisetkin) ovat todella ruosteessa ja kameralla uskallan ottaa välillä jopa kuviakin kun kukaan ei näe, mutta eiköhän tämä tästä muotonsa hae, kun alkuun päästään.

Pusuja!

English shortie: Here I am again finally and hopefully for a bit longer than the last time! If you don't know me yet, here's something in a nutshell...I'm a young woman from Finland whose life has been through huge changes lately, the latest of them moving to a different country. 

This blog, atleast for now, is mostly for showing my family and friends what I'm up to, but we'll see where it all leads to! 

Kisses!

-cookie