Olin tulossa töistä kotiin, tällä kertaa eri bussilla kuin normaalisti. Auto kiemurteli liian kapeilla kujilla autojen keskellä ja minua hirvitti katsella kuinka läheltä sivupeilejä liipattiin. Nyt ymmärrän miksi täällä autoissa peilit saa taitettua auton kylkiä vasten...Lähestyimme seuraavaa pysäkkiä kun huomasin miehen juoksevan tien sivussa, yrittäen selvästi ehtiä bussiin. Kuski tööttäsi kerran torvella ja pysähtyi tien viereen ottamaan miehen kyytiin, jo ennen varsinaista pysäkkiä. Miehen istuessa penkille näin hänen olevan jo iäkäs harmaine hiuksineen. Ei ikinä tapahtuisi Suomessa, mietin.
Bussin odottaminen pysäkillä on myöskin vähän erilaista täälläpäin. Luulen että jostain netin syövereistä varmaankin löytyisi aikatauluja, mutta en ole vielä jaksanut kaivella niitä esille. Busseja tulee tasaisen epätasaisin väliajoin ja vaikka kolmenkymmenen asteen helteessä polttavan auringon alla ei ole kovin miellyttävää seisoskella odottamassa, niin kyllä se bussi sieltä aina kuitenkin tulee, ennemmin tai myöhemmin.
Mitä enemmän olen tekemisissä ulkomaalaisten (niin kreikkalaisten kuin muidenkin kansallisuuksien) kanssa, sitä epäkohteliaammalta oma suomenkieli tuntuu. Ensimmäinen hämmennystä aiheuttanut asia oli tämä "how are you" ihan ventovierailta asiakkailtakin tai henkilöiltä jotka tapasin ensimmäistä kertaa. Sama juttu puhelinkeskustelujen alussa, aivan sama tunnetko luurin toisessa päässä juttelevan henkilön vai et...Pari kertaa on tehnyt mieli potkia itseä pyrstölle käytöstapojen puutteesta, kun olen selostanut jotain tekstiviestissä mennen suoraan asiaan ja toinen aloittaa vastauksensa "hi how are you" ja vasta sitten kommentoi itse asiaa.
Ja entäs sitten se kuinka sinua puhutellaan ja kuinka sinun tulisi puhutella muita...kyllähän me Suomessakin teititellään (ainakin minä olen yrittänyt töissä) mutta melkeinpä vain vieraampia vanhempia henkilöitä (jos heitäkään) tai arvohenkilöitä. Täällä tuntuu teitittely olevan kovin tärkeää jopa perheen kesken.
Ja sitten minusta on samalla hassua ja tosi ilahduttavaa kun minua puhutellaan kauniisti, esimerkiksi sanalla dear. Vanhemmat herrat saattavat tytötellä ja sanoi joku joskus nukeksikin. Pienen pieniä jokapäiväisiä eleitä jotka tuovat hyvän mielen, kun ei niihin ole tottunut. Tuntuisi ihan hullulta jos Suomessa joku keski-ikäinen miesvirkailija lopettaisi asioinnin sanoihin kiitos kultaseni! Mutta täällä se tuntuu tulevan kaikilta niin luonnostaan.
Ja sitten on vielä tämä omistus sana: μου eli mou eli minun (lausutaan mu). Perheen ja läheisten ystävien kesken ei kutsuta toista vain nimeltä vaan yleensä nimen perään lisätään aina mou. Ja rakastaan voi kutsua joskus pelkästään mou, mikä on minusta myöskin aika hellyyttävää. :) Tämä tapa tuo minusta ihmiset lähemmäksi toisiaan, aivan niin kuin poskisuukottelukin.
Aina silloin tällöin havahdun siihen miten kaukana kotoa minä olen. Se saattaa olla hetki bussissa kun katselen maisemia ympärilläni, maisemia jotka eroavat minulle tutusta niin kovasti. Se saattaa olla hetki tavernassa perheen kesken, kun kukaan ei tilaa omaa annostaan vaan kaikki jaetaan. Tai hetki ruokakaupassa kun iskee ikävä tuttuja tuotteita kohtaan, ei löydy ruisleipää (vatsa kiittää) eikä kermaviiliä, ei kunnon karkkeja eikä edes kunnon leivinpaperia...Tai se saattaa olla hetki kotona netissä surffatessa, kun tekisikin mieli käydä ystävän luona iltateellä tai vanhempien luona viikonloppuvisiitillä.
Mutta onneksi ikävän vastapainoksi on niin paljon kaikkea ihanaa, niin kuin vaikka kesäasunto pienessä merenrantakylässä ja vihannestori talon rappusilla. Ja kun on tarpeeksi kuuma hellepäivä, ei tarvitse potea syyllisyyttä siitä että viettää koko päivän kestävää siestaa neljän seinän sisällä! :)
Ei kuvia tällä kertaa, ehkä ensikerralla.
Pusuja!
-cookie
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
maanantai 14. heinäkuuta 2014
En ma ehdi!
Vapaapäivä yllätti työviikonlopun jälkeen joten jospa sitä viimein päivittelisi kuulumisia tänne bloginkin puolelle!
Viikko toisensa jälkeen huitelee ohi töitä tehdessä. Toistaiseksi olen viihtynyt hyvin ja työ on ollut mukavaa, mitä nyt illat tuppaavat olemaan välillä vähän hiljaisia ja tylsiä. Turistiasiakkaat ovat pääsääntöisesti lomatunnelmissa iloisia, rentoja ja puheliaita, eli toisinsanoen ihan parhaita asiakkaita! :) Heitä on ilo palvella.
Vapaalla ei olla nyt oikein keretty hirveästi mitään erikoista. Niko yrittää parhaansa mukaan viimeistellä lomareissun reitti ja majoitussuunnitelmaa ja laskea kustannuksia. Kerrankin on sillälailla hyvä tilanne että matkakassa on koossa mutta varsinainen suunnitelma vielä auki, yleensä kun se on toisinpäin. :) Vielä en paljasta tarkemmin mitä tehdään, kertoilen sitten kun tiedän itsekin tarkemmin. Mutta siis moottoripyörällä kurvailua tänäkin kesänä luvassa. :) Me likes!
Viimeksi taisin lupailla kuvia käsityöprojekteista joten jospa nyt sitten niitä!
Ensimmäisenä esiteltäköön "project stegosaurus". Saatiin kutsu Nikon serkun pojan kastejuhlaan ja sinne sitten piti jotain lahjaa tietenkin kehitellä. Ensin ajattelin tehdä jotain itse, sitten ostaa jotain valmista ja lopulta kuitenkin väsätä ihan ite, kun törmäsin tähän kuvaan internetin syövereissä.
Kyseessä on siis Heidi Bears nimisen neulesuunnittelijan maksullinen ohje, jonka voi ladata suht halpaan hintaan esimerkiksi ravelry käsityösivustolta, taikka suunnittelijan omalta sivulta http://heidibearscreative.blogspot.gr/ Minä tietenkin halusin tehdä vaikeimman kautta ja päätellä kaavan ihan itse netistä löytyvien kuvien perusteella. Dino koostuu geometrisista paloista joten ei mikään mahdoton tehtävä. Ohjeita en ala täällä blogissa jakamaan, jokainen voi päätellä itse taikka ostaa ohjeen jos tahtoo samanlaisen tehdä. Aivan ihania kyllä nämä tämän suunnittelija pehmolelut, valloittavia kaikessa värikkyydessään!
Oman dinosaurukseni kanssa tuli lopulta kamala kiire ja siksi siitä tuli sitten vähän oma versio kun en pystynyt ihan loppuun asti palojen sijoittelua päättelemään ja täytettäkin olisi saanut olla enemmän. Mutta kun lahja piti saada kemuihin mukaan niin se tiesi raivokasta virkkaamista vielä viisi minuuttia ennen juhliin lähtöä ja pikaiset kuvat valmiista otuksesta.
Kaupan pulloissa käytetty nyöri oli vähän paksumpaa ja lisäkoristeena oli jotain nättiä nauhaa jossa roikkui pieni puinen lintu. Itse suunnittelin virkkaavani pitsiä pullojen ympärille, mutta kuvissa näkyvä malli ei oikein sitten miellyttänyt silmää, joten pullot odottavat toistaiseksi uutta inspiraatiota.
Viikko toisensa jälkeen huitelee ohi töitä tehdessä. Toistaiseksi olen viihtynyt hyvin ja työ on ollut mukavaa, mitä nyt illat tuppaavat olemaan välillä vähän hiljaisia ja tylsiä. Turistiasiakkaat ovat pääsääntöisesti lomatunnelmissa iloisia, rentoja ja puheliaita, eli toisinsanoen ihan parhaita asiakkaita! :) Heitä on ilo palvella.
Vapaalla ei olla nyt oikein keretty hirveästi mitään erikoista. Niko yrittää parhaansa mukaan viimeistellä lomareissun reitti ja majoitussuunnitelmaa ja laskea kustannuksia. Kerrankin on sillälailla hyvä tilanne että matkakassa on koossa mutta varsinainen suunnitelma vielä auki, yleensä kun se on toisinpäin. :) Vielä en paljasta tarkemmin mitä tehdään, kertoilen sitten kun tiedän itsekin tarkemmin. Mutta siis moottoripyörällä kurvailua tänäkin kesänä luvassa. :) Me likes!
Viimeksi taisin lupailla kuvia käsityöprojekteista joten jospa nyt sitten niitä!
Ensimmäisenä esiteltäköön "project stegosaurus". Saatiin kutsu Nikon serkun pojan kastejuhlaan ja sinne sitten piti jotain lahjaa tietenkin kehitellä. Ensin ajattelin tehdä jotain itse, sitten ostaa jotain valmista ja lopulta kuitenkin väsätä ihan ite, kun törmäsin tähän kuvaan internetin syövereissä.
Oman dinosaurukseni kanssa tuli lopulta kamala kiire ja siksi siitä tuli sitten vähän oma versio kun en pystynyt ihan loppuun asti palojen sijoittelua päättelemään ja täytettäkin olisi saanut olla enemmän. Mutta kun lahja piti saada kemuihin mukaan niin se tiesi raivokasta virkkaamista vielä viisi minuuttia ennen juhliin lähtöä ja pikaiset kuvat valmiista otuksesta.
Ihan hauska siitä kuitenkin lopulta tuli. :) Toivottavasti lahjan saajakin tykkäsi. Läheisen lankakaupan tarjonta oli aika suppea, joten dinosta tuli turkoosi, mutta ei se kyllä omaa silmää kamalasti haitannut. Näitä kukkasia oli kiva virkata, vamistuvat nopeasti ja ovat yksinkertaisia tehdä, joten sormet syyhyäisivät kokeilla muitakin suunnittelijan pehmoja kun vaan löydän sopivia lankoja. :)
Toinen projekti oli sitten meidän keittiöstä löytyvät susirumat öljy- ja viinietikkapullot. Nähtiin sisustusliikkeessä nyörillä koristellut pullot ja ajateltiin tehdä itse halvemmalla.
Mieli tekisi edelleen myös askarrella paskarrella jotain muutakin ja myös piirtäminen ja maalaaminen innostaisi. Meillä on kivasti tuossa ihan korttelin toisella puolella semmonen Tiimarin tapainen kauppa josta löytyy lapsille leluja, kaikennäköisiä kirjoja, koulutarvikkeita ja askartelutarvikkeita aika moneen lähtöön, siellä täytyy vierailla ostamassa tarpeita kunhan on aikaa ja rahaa.
Sää on täällä kuoppaisen alun jälkeen taattua kesää, aurinko paistaa ja oikein onnekkaana päivänä saattaa pari pilvenhattaraa lipua valopallon eteen ja antaa mukavan viileän lepohetken paahteesta. Näillä keleillä sitä suomityttö arvostaa puiden varjoja ja viileää ensimmäisen kerroksen asuntoa ja kylmiä laattalattioita ihan uudella tavalla. :) Mutta on se vaan ihanaa herätä joka aamu aurinkoon, mitä nyt auringonpaiste voisi jatkua yömyöhään, vaan kaikkea ei voi saada. :) Pimeitä öitä kompensoi kivasti ulkoilmateatterit, kynttilät ja koristevalot.
Pusuja!
-cookie
perjantai 30. toukokuuta 2014
I'm still here.
Hupsista. Sitä tuli oltua hiljaa niin kauan ettei enää tiedä mistä alottaisi.
Tänään on jälleen toripäivä. Noin kuudella seitsemällä eurolla kävin hakemassa kesän ensimmäiset kirsikat ja persikat, vähän aprikooseja ja appelsiineja koska mökin puutarhan herkut pääsivät loppumaan. Niin ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja rucolaa salaattiin. Myyjämies laittoi pussiin kaupan päälle ylimääräisen rucolanipun. :)
Hedelmät tulivatkin jo tarpeeseen, sillä mahani on oikutellut nyt muutaman päivän ajan ikävästi. Syytän pääasiassa hapankorppuja ja salmiakkia, ilmeisen riskialtis yhdistelmä...Mutta ehkäpä hedelmäkuuri auttaa asiaa.
Siitä päästäänkin muuten aasinsillalla salmiakkilähetykseen. Äiti oli ihana ja lähetti lapselle karkkia ja hapankorppuja. Muutaman päivän vatsanpurut on ehkä sen arvoista.
Viikonloppu ja tämä viikko ovat olleet varsin jännittäviä. Viikko sitten löysin itseni aivan yllättäen "työhaastattelusta"! Erään suomalaiskreikkalaisen tytön kautta onnistuin kuin ihmeen kautta saamaan työpaikan paikallisen hotellin lahjatavara/matkamuistomyymälästä! Ja tällä viikolla on sitten käyty harjoittelemassa ja ensiviikolla alkaisi varsinaiset työt! O____O Kaikki kävi niin mahdottoman äkkiä että vieläkin on jotenkin aivan sekava olo koko jutusta. Mutta ei kait siinä. Tänään soittelen ensiviikon aikataulua ja huomenna vielä yksi koulutustyövuoro ja sitten vaan menoksi. On kyllä tuntunut hyvältä kun on ollut jotain tekemistä, aikaisemmin tuli istuttua liian usein neljän seinän sisällä kotona.
Kesän reissuja ajatellen ollaan tilattu allekirjoittaneelle hiukan varusteita, nimittäin ohuemmat ajohanskat (näkyy tuolla ylemmässä kuvassa) ja viimeinkin kunnon ajosaappaat. Viimekesän reissu Balkaneilla meni ihan kivasti Elloksen halpis-nilkkureilla, mutta eihän niitä voi turvallisiksi kengiksi kutsua parhaalla tahdollakaan. Eilen sitten ilmestyi postimies oven taakse ja minä tietenkin ameebailin vielä puolilta päivin pyjama päällä...Mutta pääsia oli kuitenkin se että kengät tuli! <3
Oikeanlaisten tossujen löytäminen ei muuten ollutkaan sitten ollenkaan helppo juttu. Koska paikalliset varusteliikkeet täällä ovat naurettavan kalliita, päädyimme tilaamaan netin kautta. Niko urheasti esitteli lukuisia vaihtoehtoja ja minä en tykännyt ja välillä tykkäsin ja vaihdoin mielipidettä kesken kaiken ja jos jotain läydettiin, ei sitä haluttu tänne asti toimittaa jostain syystä, tai toimituskulut olivat itse tuotetta kalliimpia. Minä olin jo luovuttanut ja lyönyt hanskat tiskiin, kun viimein jossain onnisti. Ja sain kuin sainkin kivan naiselliset bootsit ilman pinkkejä tribaalikoukeroita.
Mikä siinä muuten on että moottoripyörävarusteissa naisille on melkeinpä tasan kaksi vaihtoehtoa: joko miehekäs musta tai sitten miehekäs musta pinkeillä tribaalikoukeroilla ja kangasyksityiskohdilla???? Niin se pinkkihän on ainoa naisellinen väri maailmassa...Ja jos jostain syystä on onnistuttu käyttämään muita värejä niin sitten siellä kuitenkin on kaikenmaaliman perhoset ja kukkaset ja kas kun ei glitteriä ja strasseja...ilmeisesti jos on nainen niin tottakai haluaa jokaisen vaatteen huutavan vastaantulijoille hei minä oon tyttö!!!!! Pitäisiköhän alkaa suunnittelemaan ajovarusteita naisille?
Noh, näihin kenkiin olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, nyt pitää enää päästä ajamaan ne sisään käytössä!
Että semmosta. Koitanpa kirjoitella ensiviikon aikana parista käsityöprojektista ja viimeviikonlopun päiväretkistä. Talviturkki tuli viimein heitettyä harteilta ja talvenkalpeaa nahkaakin poltettua, mutta siitä lisää myöhemmin!
Pusuja!
-cookie
Tänään on jälleen toripäivä. Noin kuudella seitsemällä eurolla kävin hakemassa kesän ensimmäiset kirsikat ja persikat, vähän aprikooseja ja appelsiineja koska mökin puutarhan herkut pääsivät loppumaan. Niin ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja rucolaa salaattiin. Myyjämies laittoi pussiin kaupan päälle ylimääräisen rucolanipun. :)
Hedelmät tulivatkin jo tarpeeseen, sillä mahani on oikutellut nyt muutaman päivän ajan ikävästi. Syytän pääasiassa hapankorppuja ja salmiakkia, ilmeisen riskialtis yhdistelmä...Mutta ehkäpä hedelmäkuuri auttaa asiaa.
Siitä päästäänkin muuten aasinsillalla salmiakkilähetykseen. Äiti oli ihana ja lähetti lapselle karkkia ja hapankorppuja. Muutaman päivän vatsanpurut on ehkä sen arvoista.
Viikonloppu ja tämä viikko ovat olleet varsin jännittäviä. Viikko sitten löysin itseni aivan yllättäen "työhaastattelusta"! Erään suomalaiskreikkalaisen tytön kautta onnistuin kuin ihmeen kautta saamaan työpaikan paikallisen hotellin lahjatavara/matkamuistomyymälästä! Ja tällä viikolla on sitten käyty harjoittelemassa ja ensiviikolla alkaisi varsinaiset työt! O____O Kaikki kävi niin mahdottoman äkkiä että vieläkin on jotenkin aivan sekava olo koko jutusta. Mutta ei kait siinä. Tänään soittelen ensiviikon aikataulua ja huomenna vielä yksi koulutustyövuoro ja sitten vaan menoksi. On kyllä tuntunut hyvältä kun on ollut jotain tekemistä, aikaisemmin tuli istuttua liian usein neljän seinän sisällä kotona.
Kesän reissuja ajatellen ollaan tilattu allekirjoittaneelle hiukan varusteita, nimittäin ohuemmat ajohanskat (näkyy tuolla ylemmässä kuvassa) ja viimeinkin kunnon ajosaappaat. Viimekesän reissu Balkaneilla meni ihan kivasti Elloksen halpis-nilkkureilla, mutta eihän niitä voi turvallisiksi kengiksi kutsua parhaalla tahdollakaan. Eilen sitten ilmestyi postimies oven taakse ja minä tietenkin ameebailin vielä puolilta päivin pyjama päällä...Mutta pääsia oli kuitenkin se että kengät tuli! <3
Oikeanlaisten tossujen löytäminen ei muuten ollutkaan sitten ollenkaan helppo juttu. Koska paikalliset varusteliikkeet täällä ovat naurettavan kalliita, päädyimme tilaamaan netin kautta. Niko urheasti esitteli lukuisia vaihtoehtoja ja minä en tykännyt ja välillä tykkäsin ja vaihdoin mielipidettä kesken kaiken ja jos jotain läydettiin, ei sitä haluttu tänne asti toimittaa jostain syystä, tai toimituskulut olivat itse tuotetta kalliimpia. Minä olin jo luovuttanut ja lyönyt hanskat tiskiin, kun viimein jossain onnisti. Ja sain kuin sainkin kivan naiselliset bootsit ilman pinkkejä tribaalikoukeroita.
Mikä siinä muuten on että moottoripyörävarusteissa naisille on melkeinpä tasan kaksi vaihtoehtoa: joko miehekäs musta tai sitten miehekäs musta pinkeillä tribaalikoukeroilla ja kangasyksityiskohdilla???? Niin se pinkkihän on ainoa naisellinen väri maailmassa...Ja jos jostain syystä on onnistuttu käyttämään muita värejä niin sitten siellä kuitenkin on kaikenmaaliman perhoset ja kukkaset ja kas kun ei glitteriä ja strasseja...ilmeisesti jos on nainen niin tottakai haluaa jokaisen vaatteen huutavan vastaantulijoille hei minä oon tyttö!!!!! Pitäisiköhän alkaa suunnittelemaan ajovarusteita naisille?
Noh, näihin kenkiin olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, nyt pitää enää päästä ajamaan ne sisään käytössä!
Että semmosta. Koitanpa kirjoitella ensiviikon aikana parista käsityöprojektista ja viimeviikonlopun päiväretkistä. Talviturkki tuli viimein heitettyä harteilta ja talvenkalpeaa nahkaakin poltettua, mutta siitä lisää myöhemmin!
Pusuja!
-cookie
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Images.
Kuluneita päiviä kuvina.
Some passing few days in pics.
Olin jostain syystä ehtinyt jo unohtaa miten hyviä banaanit ovat.
Nyt muistan taas.
For some reason I had forgotten how delicious bananas are.
Now I remember again.
Viimeperjantaina oli aluksi hiukan epätoivoinen olo kun suunniteltiin että tästä lähdetään moottoripyörällä liikkeelle...
Kun sanoin että talon edustalla on tori niin todella tarkoitin ihan sitten ulko-oven ja portin edustaa kirjaimellisesti. :)
Last friday we felt a bit desperate at first, when we planned to get our motorcycle from the garage and ride through here....
When I said that there is a market in front of the house, I literally meant in front of the outside door, stairs and gate. :)
Toisesta ikkunasta kurkistus kuitenkin paljasti miten uskomattoman hyvä tuuri meillä kerrankin oli. Juuri tuohon autotallin oven eteen oli jätetty hienosti tilaa ajaa pyörä kadulle.
Osa myyjistä oli ilmeisesti pääsiäisen vietossa kun normaalisti koko katu on aivan tukossa.
Kerrankin päästiin Nikon kanssa myös yhdessä ostoksille!
Eikä tästä voi kyllä kuin tykätä.
Peeking through the other window however revealed how lucky we were for once.
Right in front of the garage entrance there was empty space, enough for our bike to fit through with flying colours.
Apparently some of the sellers were already on Easter holiday because normally the whole street is completely blocked.
For once we were also able to go shopping together!
Can't help but like this.
Vaihteeksi vähän terveellisempää aamupalaa.
Huomatkaa mörkö-muki, se matkusti minun mukana tänne, koska tee ei maistu samalta muista mukeista!
A bit more healthier breakfast for a change.
Notice the "mörkö" mug, it travelled here with me because tea doesn't taste as good in other mugs!
Kahvia ja kreikankielen alkeita.
Ν γατα μου είναι μαύρη.
Coffee and Greek basics.
Puuteria ja peitevoidetta metsästämässä keskustan kaupoilla.
Hunting for powder and concealer at the citycenter.
Kotimatkalla piti hypätä pois ratikasta yhtä pysäkkiä liian aikaisin ja istahtaa alas hetkeksi kun ihan meinasi alkaa pyörryttämään ja silmissä sumeni...
Vähän pelottavaa mutta meni ohi. Niska on aika kipeä ja lihakset jumissa, olisiko siitä johtunut...
Meri oli tänään aika tuhnuisen oloinen, taivaalla oli kovasti pilviä, mutta niistä huolimatta oli niin kirkasta, että harmitti kun jätin aurinkolasit kotiin.
Minusta on aika hauskaa, että voin Facebookin arkikuvahaasteeseen laittaa kuvan jossa on palmuja.
Coming home I had to hop off from the tram a bit too early because I started to feel really bad and my eyes got blurred suddenly and I was afraid I might faint. Sitting at the tram stop for a moment helped, maybe it was because of my sore neck or something like that.
The sea was a bit dull today, there were lots of clouds in the sky, but despite that it was so bright that I was sorry to leave my sunglasses home.
I think it's quite funny that I can post a picture with palm trees in it as a photo of my daily life in Facebook.
Täällä ei kukaan kävele jalkakäytävillä, saattaa johtua siitä, että jalkakäytävän keskellä miltei poikkeuksetta kasvaa puu.
Näissä puissa muuten kasvaa appelsiinin näköisiä hedelmiä ja niiden kukat tuoksuvat huumaavan hyvältä näin keväisin.
Nobody walks on the sidewalks here, it might have something to do with the fact that almost without exceptions there grows a tree in the middle of the sidewalk.
These trees have some fruits that look like oranges and their flowers smell divine during spring.
Päivän saalis, lisää pakkelia naamaan.
The catch of the day, more war paint for my face.
Pusuja!
Kisses!
-cookie
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Tuoksuu sateelta
Perjantai päivä on toripäivä ja se alkoi aurinkoisena.
Eilisestä asti on olo ollut vähän sellainen puolivillainen, aivan kuin olisin tulossa kipeäksi. Todennäköisesti kuitenkin menee ohi parissa päivässä, tosi harvoin tulen ihan kunnolla kipeäksi. Taisin tuossa reilu vuosi sitten sairastella kerralla tarpeeksi muutamaksi vuodeksi eteenpäin.
Joka tapauksessa olen pysytellyt pääasiassa sisällä koko päivän, mitä nyt pikaisesti hain mansikoita torilta. Pyykkiäkin riittää edelleen pestäväksi, siinäpä tämän päivän aktiviteetit. Vähän siivosin kaappejakin. Ja lahtasin ISON hämähäkin, jonka kaveri yritti kostaa hiipimällä olkapäälle, vaan kaasutinpa senkin käppyräksi...
Nyt täällä sataa ihan kaatamalla vettä, ja ulkona tuoksuu taivaallisen raikkaalta. Ihanaa olla sisällä suojassa ja kuunnella kohinaa. Rankkasateella tulee aina jotenkin vähän orpo ja eristäytynyt olo. Muistan kun pienenä tyttönä kaverin kanssa oltiin ulkona leikkimässä ja rankkasade yllätti. Juostiin sitten varastoon suojaan ja mietittiin että mitenkähän mahdetaan selvitä jos sade ei lakkaa ja tulee hirveä tulva. :)
Tällä viikolla tapasin myös erästä suomalaista opiskelijatyttöä, joka on täällä Ateenassa työharjoittelussa. Käytiin keskustassa jäätelöllä ja tutustumassa. Meillä on yhteinen ystävä, jonka kautta laiteltiin Facebookissa kaveripyyntöä ja sitä kautta siis löysimme toisemme. Olen myöskin löytänyt Facebookista Kreikassa ja Ateenassa asuvien suomalaisten ryhmät, ja kun sinne liityin ja kirjoittelin itsestäni niin sainkin jo muutaman pyynnön lähteä kahville. Ihan kivaa jos pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja saisin vähän rakennettua myöskin omaa sosiaalista piiriä täällä, ettei kaikki olisi vain Nikoksen kautta.
Viikonlopusta en sitten vielä tiedäkkään että mitä tapahtuu, mutta katsellaan ja ihmetellään.
Pusuja!
In English: Friday is a market day and it started out sunny.
I've been feeling a bit blaah since yesterday, like I'm getting sick. But most likely it'll pass in a few days, I very rarely get really sick. And I think about a year ago I was sick enough for the next few years.
Anyway I've stayed inside the house pretty much all day. I only went to buy some strawberries from the market outside our house. I've still got some laundry to wash, and there were my activities for today. Well, I also cleaned up the closets a bit. Oh and I also killed a HUGE spider, whose pal tried to revenge by sneaking on my shoulder, but I gassed it to death too!
It is pouring rain outside now and also smells wonderfully fresh. It's lovely to stay inside and listen to the noise. During heavy rain I always feel a bit lost and isolated. I remember when as a little girl I was playing outside with my friend when suddenly it started to rain a lot. We ran to our storage to not to get wet and we were thinking how we would be able to survive if the rain wouldn't stop and the water would start a flood. :)
This week I met this Finnish student girl who is doing her internship here in Athens. We went to the downtown to have some ice cream and to get to know eachother better. We have a common friend who brought us together. I've also found some groups in Facebook about Finnish people living in Greece and in Athens, and after I joined the groups, I've already gotten some messages to go for a coffee some day. It's so nice if I will be able to meet new people and extend my social circle, so that not all my friends would be some of Nikos'.
This weekend is still wide open from plans as far as I know, we'll see what happens!
Kisses!
-cookie
Eilisestä asti on olo ollut vähän sellainen puolivillainen, aivan kuin olisin tulossa kipeäksi. Todennäköisesti kuitenkin menee ohi parissa päivässä, tosi harvoin tulen ihan kunnolla kipeäksi. Taisin tuossa reilu vuosi sitten sairastella kerralla tarpeeksi muutamaksi vuodeksi eteenpäin.
Joka tapauksessa olen pysytellyt pääasiassa sisällä koko päivän, mitä nyt pikaisesti hain mansikoita torilta. Pyykkiäkin riittää edelleen pestäväksi, siinäpä tämän päivän aktiviteetit. Vähän siivosin kaappejakin. Ja lahtasin ISON hämähäkin, jonka kaveri yritti kostaa hiipimällä olkapäälle, vaan kaasutinpa senkin käppyräksi...
Nyt täällä sataa ihan kaatamalla vettä, ja ulkona tuoksuu taivaallisen raikkaalta. Ihanaa olla sisällä suojassa ja kuunnella kohinaa. Rankkasateella tulee aina jotenkin vähän orpo ja eristäytynyt olo. Muistan kun pienenä tyttönä kaverin kanssa oltiin ulkona leikkimässä ja rankkasade yllätti. Juostiin sitten varastoon suojaan ja mietittiin että mitenkähän mahdetaan selvitä jos sade ei lakkaa ja tulee hirveä tulva. :)
Tällä viikolla tapasin myös erästä suomalaista opiskelijatyttöä, joka on täällä Ateenassa työharjoittelussa. Käytiin keskustassa jäätelöllä ja tutustumassa. Meillä on yhteinen ystävä, jonka kautta laiteltiin Facebookissa kaveripyyntöä ja sitä kautta siis löysimme toisemme. Olen myöskin löytänyt Facebookista Kreikassa ja Ateenassa asuvien suomalaisten ryhmät, ja kun sinne liityin ja kirjoittelin itsestäni niin sainkin jo muutaman pyynnön lähteä kahville. Ihan kivaa jos pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja saisin vähän rakennettua myöskin omaa sosiaalista piiriä täällä, ettei kaikki olisi vain Nikoksen kautta.
Viikonlopusta en sitten vielä tiedäkkään että mitä tapahtuu, mutta katsellaan ja ihmetellään.
Pusuja!
In English: Friday is a market day and it started out sunny.
I've been feeling a bit blaah since yesterday, like I'm getting sick. But most likely it'll pass in a few days, I very rarely get really sick. And I think about a year ago I was sick enough for the next few years.
Anyway I've stayed inside the house pretty much all day. I only went to buy some strawberries from the market outside our house. I've still got some laundry to wash, and there were my activities for today. Well, I also cleaned up the closets a bit. Oh and I also killed a HUGE spider, whose pal tried to revenge by sneaking on my shoulder, but I gassed it to death too!
It is pouring rain outside now and also smells wonderfully fresh. It's lovely to stay inside and listen to the noise. During heavy rain I always feel a bit lost and isolated. I remember when as a little girl I was playing outside with my friend when suddenly it started to rain a lot. We ran to our storage to not to get wet and we were thinking how we would be able to survive if the rain wouldn't stop and the water would start a flood. :)
This week I met this Finnish student girl who is doing her internship here in Athens. We went to the downtown to have some ice cream and to get to know eachother better. We have a common friend who brought us together. I've also found some groups in Facebook about Finnish people living in Greece and in Athens, and after I joined the groups, I've already gotten some messages to go for a coffee some day. It's so nice if I will be able to meet new people and extend my social circle, so that not all my friends would be some of Nikos'.
This weekend is still wide open from plans as far as I know, we'll see what happens!
Kisses!
-cookie
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Γεία σας!
Mihinkäs se viikko taas oikein katosi? Nyt täytyy kyllä oikein miettiä että mitä kaikkea tuli tehtyä vai tuliko tehtyä mitään.
Me ollaan täällä poikaystävän kanssa vähän uudelleenorganisoitu tätä huushollia. Sitähän se teettää kun yhtäkkiä täällä asustaakin kaksi ihmistä. Järjesteltiin muun muassa keittiön kaappeja hiukan väljemmiksi ja mietittiin mitä laatikoita sun muita järjestyksen ylläpitoa helpottavia asioita vielä tulisi hankkia.
Yksi ilta piti taas vähän ihmetellä että mitä myrkkyjä minun aamuteehen on lorauteltu kun ihan oikeasti kiinnostuneena katselin YouTubesta kuinka moottoripyörän jarrut puhdistetaan...no en sentäs kuitenkaan yksikseni katsellut...mutta silti, pitäisiköhän sitä huolestua? Niin ja toisena iltana sittenpidin poikaystävälle seuraa autoin huoltohommissa autotallissa ihan vapaaehtoisesti...
Tällä viikolla me myös hankittiin pesukone! Pienestä sitä voikin ihminen olla onnellinen, mutta on se niin vaan kätevä asia olla olemassa. Ja voitteko kuvitella, se masiina soittaa minulle aina pienen laulun, kun pesuohjelma on päättynyt! Miten söpöä!
Lauantaina me käytiin tuossa aika lähellä tutustumassa sellaiseen toriin, joka järjestetään aina kerran kuussa. Sinne tulee kourallinen viljelijöitä sun muita tuottajia myymään tuotteitaan ilman välikäsiä suoraan kuluttajille. Tuotteet ovat laadukkaita (mikäpä ruokaan liittyvä täällä ei olisi...) ja edullisia ja ainakin minusta on mukavampaa, että maksamani rahat menevät suoraan niille henkilöille joille se raha todellisuudessa kuuluu, eikä isoille markettiketjuille. Niin ja ilmeisesti päivän päätteeksi myymättä jääneet tuotteet lahjoitetaan lähialueen kouluille, tueksi vähävaraisten perheiden lapsille. Täällä nimittäin ei ole ilmaista kouluruokailua. Oltiin vähän myöhään liikkeellä, mutta vielä oli tavaraa myynnissä ja saatettiin hiukan innostua...
Riittääpähän ruokaa vähäksi aikaa... Sitä ei nyt taida kovin hyvin tuosta kuvasta erottaa, mutta yksi noista pastapusseista, neljäs oikealta, on sellaista riisin näköistä tavaraa, johon törmäsin ensikertaa vasta täällä Kreikassa. Se on kookkaampaa kuin riisi, mutta muodoltaan aivan riisinjyvän oloinen. Taitaa ehkä olla jokin paikallinen asia, sillä joskus viimesyksynä Citymarketissa osui silmään pussi tuota samaa pastaa ja muistaakseni oli Kreikassa tehty. Olin hiukan hölmistynyt kun ensikertaa sain lautasella eteeni tätä sillä luulin aluksi riisiksi... Voi ja nuo maggarat...olen yleensä ollut hiukan epäileväinen kaikkea kärkkäristä poikkeavaa kohtaan (nolo!!!), mutta näitä sai maistaa paikan päällä ja veivät kyllä kielen mennessään! Olin tosin varsin nälkäinenkin silloin, että on saattanut vaikuttaa asiaan...ehkä. Ja nyt tulee sitten nälkä kun tätä kuvaa tuijottaa...huoh...no laitetaan lisää pökköä pesään kun kerran aloitettiin.
Hiukan ehkä epäloogisesti ei kuitenkaan valmistettu tuona iltana ruokaa näistä aineista, vaan käytiin hakemassa teurastajalta kana! Ihan oikealta teurastajalta! O____O Sitä on niin tottunut kaikenmaailman hypermarketteihin, että jotenkin on kovin suloista asioida sellaisessa pikkuputiikissa, joka on erikoistunut vain tähän yhteen asiaan. (Se muuten onkin yksi asia mikä on pistänyt silmään täällä kapunkikuvassa, pienet yksityiset putiikit joita on mielestäni tosi paljon. Ja sehän on vain hyvä asia, luo kilpailua.) Poikaystävä oli sankari ja kokkasi ja olipa ensimmäinen kerta kun söin täytettyä kanaa. Ja oli se hyvää!
Eilen vietettiin aikaa perheen kesken, käytiin syömässä ja istuttiin iltaa. Oli kyllä ihan tosi mukavaa, vaikka välillä turhauttaakin ihan uskomattomia määriä kun ei pysty kommunikoimaan kaikkien ihmisten kanssa. Mutta antaapahan vain lisäpotkua kieliopinnoille. Pikkuhiljaa alkaa kirjaimet ja painotukset olemaan vähän enemmän hallussa, sitten päästäänkin kielioppiin.
Tänään on ollut eilisen lisäksi oikeastaan ensimmäinen ihan kunnon rankkasadepäivä minun täällä ollessa, mukaan lukien edellinen kesä. Olisin halunnut mennä lenkille, mutta en viitsinyt lähteä kastelemaan vaatteita, meneehän se ilta näinkin.
Iltapalaksi voisi mussuttaa vaikka appelsiinin ja muutaman mansikan. Poikaystävän isä toi kesämökin puutarhasta appelsiineja ja sitruunoita meille. Minua meinaa aina vähän itkettää kun ajattelen että syön oman puutarhan hedelmiä. Se tuntuu vieläkin niin uskomattomalta. Ja ikinä en ole niin hyviä syönyt, mutta sen kai pystyi jo arvaamaankin.
Pusuja!
In English: Where did the past week disappear again? Now I really need to think what I've been doing or if I've been doing anything.
Me and Boyfriend have been reorganizing our home a little. That's what happens when suddenly two people are living here instead of just one. We arranged our kitchen cabinets and tried to think what is it that we still need that will help us to control the chaos.
One night I had to wonder what kind of poison had gotten in to my morningtea when I was quite happily watching a video in YouTube about how to clean up the brakes of your motorcycle...well...I wasn't watching it alone...but still...should I get worried about it? Oh, and another night I was voluntarilykeeping company to Boyfriend helping out with servicing our "girl" in the garage...
This week we also got a washingmachine! How little can make a person happy, but it really is so handy to have it. And can you imagine, this machine even plays out a little song to me every time it finishes the washingprogram! How cute!
Saturday we went to see this little openair-market that took place close to our house. Once every month some producers come there to sell their products straight to the consumers without any inbetweens taking their share from the profits. How nice is that. Good quality products with low prices. And apparently the leftover products are donated to the nearby schools to support the children from poor families. We came there a bit late, but there were still products left and we might have gotten a bit enthusiastic...
Well, we won't be running out of food for a while...One of those pastapagages contains this strange litlle rice-like pasta that I had never seen anywhere before I came to Greece. It is shaped like rice, only a bit bigger. Maybe it's a local thing since I think I found this product in Citymarket this autumn and it was a Greek brand. Anyway, I was a bit confused when I first saw it on my plate since I thought it was rice. Oh and those sausages! Usually I've been a bit suspicious towards anything that differs from Finnish "kärkkäri" (shame on me!!!) but we were able to taste these before buying and they were delicious! I was very hungry at the time though...maybe it had something to do with their deliciousness...maybe. And now I'm getting hungry staring at this photo...sigh...well lets add some fuel to the fire since we got started.
Being a bit illogical we didn't make out dinner from these ingredients, instead we went to a butchers shop and got a whole chicken! From a real butchers shop! O____O I'm so used to go to these big hypermarkets that it's somehow very cute to go to a small little shop like that one. (I've noticed that here in Greece there are all these little tiny private butiques that are specialized in their little selection of products. There seems to be quite a few of them, which is a good thing, creating competition.) Boyfriend was a hero and cooked for us, and it was the first time ever I ate stuffed chicken! And it was Good!
Yesterday we spent some time with the family. We went out to eat and also sat around chatting and drinking coffee together. It was a lovely night although at times I get so frustrated because I can't talk to everyone. But it gives me some extraboost to learn the language! Little by little I'm beginning to remember the letters and stressing, and from there we get to the grammar!
Yesterday and today have been the first really rainy days of all the time I've been here, including last summer. I wanted to go for a walk, but couldn't bother to get wet, and the evening goes by quite nicely like this too.
I might munch away some oranges and strawberries for supper. Boyfriends father brought us some oranges and lemons from the garden of the familys summerhouse. I'm getting a bit emotional every time I think I'm eating fruits from our own garden. It still feels so unbelievable. And I've never tasted anything better, but I guess you already knew that.
Kisses!
-cookie
Me ollaan täällä poikaystävän kanssa vähän uudelleenorganisoitu tätä huushollia. Sitähän se teettää kun yhtäkkiä täällä asustaakin kaksi ihmistä. Järjesteltiin muun muassa keittiön kaappeja hiukan väljemmiksi ja mietittiin mitä laatikoita sun muita järjestyksen ylläpitoa helpottavia asioita vielä tulisi hankkia.
Yksi ilta piti taas vähän ihmetellä että mitä myrkkyjä minun aamuteehen on lorauteltu kun ihan oikeasti kiinnostuneena katselin YouTubesta kuinka moottoripyörän jarrut puhdistetaan...no en sentäs kuitenkaan yksikseni katsellut...mutta silti, pitäisiköhän sitä huolestua? Niin ja toisena iltana sitten
Tällä viikolla me myös hankittiin pesukone! Pienestä sitä voikin ihminen olla onnellinen, mutta on se niin vaan kätevä asia olla olemassa. Ja voitteko kuvitella, se masiina soittaa minulle aina pienen laulun, kun pesuohjelma on päättynyt! Miten söpöä!
Lauantaina me käytiin tuossa aika lähellä tutustumassa sellaiseen toriin, joka järjestetään aina kerran kuussa. Sinne tulee kourallinen viljelijöitä sun muita tuottajia myymään tuotteitaan ilman välikäsiä suoraan kuluttajille. Tuotteet ovat laadukkaita (mikäpä ruokaan liittyvä täällä ei olisi...) ja edullisia ja ainakin minusta on mukavampaa, että maksamani rahat menevät suoraan niille henkilöille joille se raha todellisuudessa kuuluu, eikä isoille markettiketjuille. Niin ja ilmeisesti päivän päätteeksi myymättä jääneet tuotteet lahjoitetaan lähialueen kouluille, tueksi vähävaraisten perheiden lapsille. Täällä nimittäin ei ole ilmaista kouluruokailua. Oltiin vähän myöhään liikkeellä, mutta vielä oli tavaraa myynnissä ja saatettiin hiukan innostua...
 |
| Joku siivousfiltteri kameraan olisi kyllä tosi kätsy, semmoinen mikä kadottaisi kuvasta kaikki epämääräiset pussit, johdot ja pyykkitelineet...ja tämä huomautushan ei liity tähän kuvaan mitenkään, minun koti on aina tiptop! |
Riittääpähän ruokaa vähäksi aikaa... Sitä ei nyt taida kovin hyvin tuosta kuvasta erottaa, mutta yksi noista pastapusseista, neljäs oikealta, on sellaista riisin näköistä tavaraa, johon törmäsin ensikertaa vasta täällä Kreikassa. Se on kookkaampaa kuin riisi, mutta muodoltaan aivan riisinjyvän oloinen. Taitaa ehkä olla jokin paikallinen asia, sillä joskus viimesyksynä Citymarketissa osui silmään pussi tuota samaa pastaa ja muistaakseni oli Kreikassa tehty. Olin hiukan hölmistynyt kun ensikertaa sain lautasella eteeni tätä sillä luulin aluksi riisiksi... Voi ja nuo maggarat...olen yleensä ollut hiukan epäileväinen kaikkea kärkkäristä poikkeavaa kohtaan (nolo!!!), mutta näitä sai maistaa paikan päällä ja veivät kyllä kielen mennessään! Olin tosin varsin nälkäinenkin silloin, että on saattanut vaikuttaa asiaan...ehkä. Ja nyt tulee sitten nälkä kun tätä kuvaa tuijottaa...huoh...no laitetaan lisää pökköä pesään kun kerran aloitettiin.
 |
| No tässähän tuo riisipasta näkyykin ihan kunnolla, vekkulia tavaraa eikö? |
Hiukan ehkä epäloogisesti ei kuitenkaan valmistettu tuona iltana ruokaa näistä aineista, vaan käytiin hakemassa teurastajalta kana! Ihan oikealta teurastajalta! O____O Sitä on niin tottunut kaikenmaailman hypermarketteihin, että jotenkin on kovin suloista asioida sellaisessa pikkuputiikissa, joka on erikoistunut vain tähän yhteen asiaan. (Se muuten onkin yksi asia mikä on pistänyt silmään täällä kapunkikuvassa, pienet yksityiset putiikit joita on mielestäni tosi paljon. Ja sehän on vain hyvä asia, luo kilpailua.) Poikaystävä oli sankari ja kokkasi ja olipa ensimmäinen kerta kun söin täytettyä kanaa. Ja oli se hyvää!
Eilen vietettiin aikaa perheen kesken, käytiin syömässä ja istuttiin iltaa. Oli kyllä ihan tosi mukavaa, vaikka välillä turhauttaakin ihan uskomattomia määriä kun ei pysty kommunikoimaan kaikkien ihmisten kanssa. Mutta antaapahan vain lisäpotkua kieliopinnoille. Pikkuhiljaa alkaa kirjaimet ja painotukset olemaan vähän enemmän hallussa, sitten päästäänkin kielioppiin.
Tänään on ollut eilisen lisäksi oikeastaan ensimmäinen ihan kunnon rankkasadepäivä minun täällä ollessa, mukaan lukien edellinen kesä. Olisin halunnut mennä lenkille, mutta en viitsinyt lähteä kastelemaan vaatteita, meneehän se ilta näinkin.
Iltapalaksi voisi mussuttaa vaikka appelsiinin ja muutaman mansikan. Poikaystävän isä toi kesämökin puutarhasta appelsiineja ja sitruunoita meille. Minua meinaa aina vähän itkettää kun ajattelen että syön oman puutarhan hedelmiä. Se tuntuu vieläkin niin uskomattomalta. Ja ikinä en ole niin hyviä syönyt, mutta sen kai pystyi jo arvaamaankin.
Pusuja!
In English: Where did the past week disappear again? Now I really need to think what I've been doing or if I've been doing anything.
Me and Boyfriend have been reorganizing our home a little. That's what happens when suddenly two people are living here instead of just one. We arranged our kitchen cabinets and tried to think what is it that we still need that will help us to control the chaos.
One night I had to wonder what kind of poison had gotten in to my morningtea when I was quite happily watching a video in YouTube about how to clean up the brakes of your motorcycle...well...I wasn't watching it alone...but still...should I get worried about it? Oh, and another night I was voluntarily
This week we also got a washingmachine! How little can make a person happy, but it really is so handy to have it. And can you imagine, this machine even plays out a little song to me every time it finishes the washingprogram! How cute!
Saturday we went to see this little openair-market that took place close to our house. Once every month some producers come there to sell their products straight to the consumers without any inbetweens taking their share from the profits. How nice is that. Good quality products with low prices. And apparently the leftover products are donated to the nearby schools to support the children from poor families. We came there a bit late, but there were still products left and we might have gotten a bit enthusiastic...
 |
| Some kind of a cleaning-filter for a camera would be really handy, that kind of which would make all the random bags and cables and drying racks to disappear from the photo. And this remark has nothing to do with this photo, my home is always shipshape! |
Well, we won't be running out of food for a while...One of those pastapagages contains this strange litlle rice-like pasta that I had never seen anywhere before I came to Greece. It is shaped like rice, only a bit bigger. Maybe it's a local thing since I think I found this product in Citymarket this autumn and it was a Greek brand. Anyway, I was a bit confused when I first saw it on my plate since I thought it was rice. Oh and those sausages! Usually I've been a bit suspicious towards anything that differs from Finnish "kärkkäri" (shame on me!!!) but we were able to taste these before buying and they were delicious! I was very hungry at the time though...maybe it had something to do with their deliciousness...maybe. And now I'm getting hungry staring at this photo...sigh...well lets add some fuel to the fire since we got started.
 |
| Ah, here you can see the "ricepasta" more clearly, silly stuff isn't it? |
Yesterday we spent some time with the family. We went out to eat and also sat around chatting and drinking coffee together. It was a lovely night although at times I get so frustrated because I can't talk to everyone. But it gives me some extraboost to learn the language! Little by little I'm beginning to remember the letters and stressing, and from there we get to the grammar!
Yesterday and today have been the first really rainy days of all the time I've been here, including last summer. I wanted to go for a walk, but couldn't bother to get wet, and the evening goes by quite nicely like this too.
I might munch away some oranges and strawberries for supper. Boyfriends father brought us some oranges and lemons from the garden of the familys summerhouse. I'm getting a bit emotional every time I think I'm eating fruits from our own garden. It still feels so unbelievable. And I've never tasted anything better, but I guess you already knew that.
Kisses!
-cookie
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Weekend Greetings
Uuteen viikkon hyökättiin tänään kesäajassa ja vaikka hävettääkin myöntää, niin tänään olen onnistunut istumaan koko päivän kotona tekemättä oikeastaan paljon mitään. No tiskasin kyllä vähäsen ja suunnittelin lähteväni lenkille, mutta jotenkin se lenkki sitten vaihtui ihan salakavalasti suomikaupan salmiakki- ja suklaavalikoiman perään kuolaamiseen. Minun piti kyllä ostaa kotomaasta kunnon hätävaranto mukaan matkaan, mutta kun loppui tila laukuista ja raha lompsasta. Vaan ihan hyvä näin, on pakko olla herkkulakossa kun niitä herkkuja ei täältä saa. Suklaata saa kyllä, mutta sitä en normaalisti himoitse kuin ehkä kerran kuussa tai jos oikein ketuttaa.
Mutta siis se viikonloppu joka jo vilahti ohitse. Oli kyllä aika toimelias ja supermukava.
Meidän piti alunperin mennä perjantaina sukuloimaan, mutta tuli este, joten löllöiltiin sitten vaan kotosalla. Mutta sekin on välillä ihan mukavaa. :)
Lauantaina oltiin jo reippaampia ja lähdettiin jalkapatikassa etsimään meille pesukonetta ja pölynimuria. Ilma oli kuin morsian, aurinko paistoi mutta sillä lailla sopivan lämpöisesti ettei tullut kovin kuuma. Pesukonetta ei löydetty, mutta imuri kylläkin! Poikaystävä on sankari koska kantoi sen kotiin. Ja olihan se sitten mukavaa uudella Hooverilla siivota, vaikka vähän ehkä silti on ikävä Suomeen äitille jäänyttä Electroluxia, se kun ei mahtunut laukkuun mukaan, vaikka kävikin tiukan taiston jumppatrikoiden kanssa paikasta! Se oli niin nätti ja siinä oli superpitkä johto. Mutta kyllä tämä uusi pikkuinen ajaa asiansa oikein mainiosti.
Sunnuntaina sitten herättiin aamulla rennosti ja jossain vaiheessa vähän säikähdettiin kellojen siirtämistä. Poikaystävällä on onneksi pari ihan perinteistä pattereilla käyvää kelloa, joten ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ei tarvinnut pohtia että siirsikö se puhelin/läppäri kelloa ihan itse vai ei ja tarkistaa asiaa äitiltä ja isältä (niillä on monta kelloa, niin ne aina tietää).
Päivällä juostiin bussiin ja käytiin hakemassa skootteri huollosta. Siitä sitten jatkettiin poikaystävän tädin ja sedän luokse päivälliselle. Ruoka oli herkullista, seura mitä parhainta ja illan hämärtyessä vatsa pullisteli tyytyväisenä ja hymy ulottui korvasta korvaan. Vielä kun joku joskus opettaisi minut valmistamaan yhtä suussa sulavaa ruokaa!
Tänään olen sitten yleisen laiskottelun lomassa myös haikaillut piirtämisen pariin jostain kumman syystä. Minähän en omasta päästä osaa piirtää edes tikku-ukkoa ja kärsivällisyys kun on tasoa olematon niin harjoittelukin yleensä päättyy paperin ruttaamiseen ja kynien katkomiseen ja itkupotkuraivariin "kun MÄÄ EN OSAA MITÄÄN!!!!!!!"... Mutta mallista minä kyllä piirrän ihan kohtalaisesti. Tosin mielellään esim. valokuvasta, koska se että menisin luontoon ja tuhertaisin jonkun kauniin maiseman siellä linnunlaulua kuunnellen on täysin tuhoon tuomittu yritys. Ja kirjoja olisi myös kivaa sitoa. Näin keväisin valon lisääntyessä saan aina tämmöisen energiapiikin mistä seuraa suorastaan fyysinen tarve askarrella paskarrella jotain omin pikku kätösin. Nyt pitää vain alkaa keräämään uutta materiaalivarastoa, koska entinen meni lahjoituksina eteenpäin ja osa ihan kylmästi kaatopaikalle koska muutto.
Ai niin...kieltäkin olisi jo korkein aika alkaa opettelemaan ihan tosissaan. Pariin itseopiskelumatskuun onkin linkit tallessa kun vain ottaisi asiaksi katsastaa ne läpi. Siinäpä viihdykettä tälle illalle.
Palataan!
English shortie: I'm almost ashamed to admit how lazy I've been all day today! I was planning to go for a walk, but somehow I ended up just drooling over keyboard because of some pictures of salmiak in a Finnish webstore.
Our weekend was quite eventful. Saturday we went for a walk to look for a washingmachine and a vacuumcleaner for our home. We only found the latter and walked quite a bit, but it was actually very nice with the perfect sunny but not too hot weather. Boyfriend is a hero because he carried our new Hoover all the way home.
Sunday started peacefully and continued in the best way possible with a dinner with boyfriends Aunt and Uncle. The food was absolutely delicious and we had such a lovely and funny evening full of laughter! I only wish someone would teach me to cook such incredible food!
Between being lazy and even more lazy today, I've also felt the familiar inspiration to do something creative with my hands which always comes along with the spring sun. I think I must start gathering a new stash of materials! I can already see myself drawing or painting under the shade of some lovely tree on a sunny day...although in reality I would be crying in the middle of my pencils and papers under that tree because I JUST CAN'T!!!
I also have to start my language studies soon. Maybe that will keep me busy tonight.
'Till next time!
-cookie
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Onni on herätä aamulla auringonpaisteeseen.
Laiskanpuoleisesti koitan herätellä itseäni perjantaihin. Pihalla pilvetön taivas ja ilmeisesti aika lämmin ilma, tänään voisi käpöstellä rantaan lukemaan kirjaa taikka kirjoittamaan kirjeitä. Hakisi jotain mutusteltavaa kaupasta ja tälläisi takapuolensa nurmikolle tai penkille pulujen keskelle.
Tämä viikko on ollut ihanan hiljainen ja laiska. Olen nyt ollut täällä Ateenassa kolme viikkoa, joista kaksi ensimmäistä oli sen verran hulinaa (tai siltä se ainakin tuntui) että nyt on ollut mukavaa ottaa rennosti. Tuossa juuri siirsin kamerasta kuvia koneelle, mutta muuta en vielä niille oikein osannutkaan tehdä, vaatii vielä vähän tutustumista tämä mac minulta...tekniikan ihmelapsi jne...
Tiistai oli täällä joku yleinen vapaapäivä, liittyi muistaakseni sotimiseen. Me lähdettiin moikkaamaan poikaystävän mummoa, joka on ehkä suloisin pikkuruinen isoäiti jonka olen koskaan nähnyt. Aina hymyssä suin on ovella vastassa halaamassa ja suukottamassa. Pidän kovasti täkäläisten tavasta tervehtiä poskisuukoin. Aluksi se tietenkin vähän jännitti ja joskus vieläkin tuntuu vähän hassulta ja epävarmalta, mutta on kuitenkin kovin suloista. Ja helpotuksekseni kukaan vieras ei ensitapaamisella ole hyökkännyt iholle vaan on kätellyt kohteliaasti. Kosketus on kuitenkin niin perustarve ihmisellä että sitä me suomalaiset saisimme harrastaa enemmän. IHMISET PUSSATKAA TOISIANNE USEAMMIN!
Tuona samaisena tiistaina sain syödäkseni myös parhaan souvlakin tähän mennessä, ja aika montaa erilaista olen ehtinyt jo maistamaan, joten rohkenen väittää että jonkinlaista kokemuspohjaa arvioinnille löytyy. Se oli ihan hillittömän iso ja kana oli täydellisen suolaista ja kastike herrrrkullista! Poikaystävän possuversion tzatziki oli niin valkosipulista että poltti suuta, täydellistä! Mihin ihminen tarvitsee mäkkäriä tai heseä tai muuta mättölää kun joka kadunkulmasta saa parilla eurolla mahan täyteen jotain niin paljon parempaa! Ei ehkä kovinkaan paljon terveellisempää, mutta omasta mielestäni kuitenkin laadukkaampaa ja tuoreempaa.
Ai niin joo, mikä ihmeen souvlaki? Paikallinen pikaruoka. Alunperin sana ilmeisesti on tarkoittanut lähinnä vartaassa grillattua lihaa kaikessa yksinkertaisuudessaan. Samalla nimellä kuitenkin kutsutaan myös versiota, jossa paahdetun pitaleivän sisään kääräistään lihaa, kasviksia, ranskalaisia ja kastiketta. Lihaa saa yleensä joko vartaassa kypsytettynä tai sitten kebabia muistuttavina siivuina. Vasta täällä opin että myös kanaa löytyy semmoisena kebabmöhkäleenä joka paahdetaan isossa vartaassa ja josta sitten leikataan ohuita siivuja. Parhaimmillaan tämä pikku kääryle on taivaallinen makuelämys ja täyttää mahan tehokkaasti. Se oli rakkautta eka puraisulta!
Mitäs muuta me ollaan touhuttu. Ollaan käyty kavereitten kanssa kahvilla, viimeksi eilen illalla. Joskus kahdeksan jälkeen illalla suunnattiin pikkuruiseen kahvilaan istumaan iltaa ja juomaan kahvia ja kaakaota. Tai no eka tilasin kyllä jääteetä kun teki mieli jotain kylmää kun oli niin lämmin ilta. Mutta siis ne toi minulle vaan tavallista mustaa teetä jäillä ja vielä ilman sokeria...vähemmästäkin vääntyy naama nutturalle. Sokeria sain sentään mutta eihän se mitään pelastanut, minä halusin persikkaa! Lopulta minä siemailin poikaystävän kaakaota, herrasmies kun on, tarjoutui juomaan pahan teen pois.
Tänään olisi tuolla talon edessä taas torimyyjät huutelemassa. On kyllä niin naurettavan huippua että ne tulee sinne joka viikko ulko-oven eteen myymään tuoreita vihanneksia ja hedelmiä...tosin kadun asukkaat ei varmaan kaikki niin tykkää, varsinkaan jos unohtaa parkkeerata auton toiselle kadulle edellisenä iltana, täältä kun et autolla pääse läpi moneen tuntiin.
Illaksi saatiin kutsu syömään sukulaisten luokse. :) Tänään voi siis rauhassa pikkuisen paastota iltaa varten. On jokseenkin uskomatonta miten herkullista kaikki ruoka täällä on. Kivaa että on jotain mukavaa illalla tiedossa, näiden ihmisten kanssa on aina niin hauskaa, että jälkeen päin posket kramppaa kaikesta hymyilemisestä. Vielä kun oppisi kieltä puhumaan.
Mutta nyt alkaisi olla aika nostaa pylly ylös penkistä ja painella ulos.
Pusuja!
English shortie: This week has been wonderfully lazy and quiet after the fuzz and buzz of my first two weeks here in Athens with parents and everything. I've been here three weeks now! Time goes fast! We have been meeting friends and relatives, including boyfriends lovely grandmother who is the sweetest lil' granny in the world, always smiling at the door and hugging and kissing. :) I quite like the Greek way of greeting with kisses. People need more affection, especially Finnish people! KISS EACHOTHER MORE PEOPLE!
This past week I also had the best souvlaki ever! And since I've already tasted quite a few, I think I can judge. It was pure heaven! Who needs McDonalds or other crappy unhealthy fastfood when you can have something so much better and more fresh and tasty? Souvlaki, love from the first bite!
Today it's the open market day again when the street in front of the house is filled up with wegetables and fruits and all things fresh and yummy. Later at night we are going to meet some relatives for food. Something nice to look forward to!
But now it's time to get up and start my day and GO OUT!
Kisses!
-cookie
Tämä viikko on ollut ihanan hiljainen ja laiska. Olen nyt ollut täällä Ateenassa kolme viikkoa, joista kaksi ensimmäistä oli sen verran hulinaa (tai siltä se ainakin tuntui) että nyt on ollut mukavaa ottaa rennosti. Tuossa juuri siirsin kamerasta kuvia koneelle, mutta muuta en vielä niille oikein osannutkaan tehdä, vaatii vielä vähän tutustumista tämä mac minulta...tekniikan ihmelapsi jne...
Tiistai oli täällä joku yleinen vapaapäivä, liittyi muistaakseni sotimiseen. Me lähdettiin moikkaamaan poikaystävän mummoa, joka on ehkä suloisin pikkuruinen isoäiti jonka olen koskaan nähnyt. Aina hymyssä suin on ovella vastassa halaamassa ja suukottamassa. Pidän kovasti täkäläisten tavasta tervehtiä poskisuukoin. Aluksi se tietenkin vähän jännitti ja joskus vieläkin tuntuu vähän hassulta ja epävarmalta, mutta on kuitenkin kovin suloista. Ja helpotuksekseni kukaan vieras ei ensitapaamisella ole hyökkännyt iholle vaan on kätellyt kohteliaasti. Kosketus on kuitenkin niin perustarve ihmisellä että sitä me suomalaiset saisimme harrastaa enemmän. IHMISET PUSSATKAA TOISIANNE USEAMMIN!
Tuona samaisena tiistaina sain syödäkseni myös parhaan souvlakin tähän mennessä, ja aika montaa erilaista olen ehtinyt jo maistamaan, joten rohkenen väittää että jonkinlaista kokemuspohjaa arvioinnille löytyy. Se oli ihan hillittömän iso ja kana oli täydellisen suolaista ja kastike herrrrkullista! Poikaystävän possuversion tzatziki oli niin valkosipulista että poltti suuta, täydellistä! Mihin ihminen tarvitsee mäkkäriä tai heseä tai muuta mättölää kun joka kadunkulmasta saa parilla eurolla mahan täyteen jotain niin paljon parempaa! Ei ehkä kovinkaan paljon terveellisempää, mutta omasta mielestäni kuitenkin laadukkaampaa ja tuoreempaa.
Ai niin joo, mikä ihmeen souvlaki? Paikallinen pikaruoka. Alunperin sana ilmeisesti on tarkoittanut lähinnä vartaassa grillattua lihaa kaikessa yksinkertaisuudessaan. Samalla nimellä kuitenkin kutsutaan myös versiota, jossa paahdetun pitaleivän sisään kääräistään lihaa, kasviksia, ranskalaisia ja kastiketta. Lihaa saa yleensä joko vartaassa kypsytettynä tai sitten kebabia muistuttavina siivuina. Vasta täällä opin että myös kanaa löytyy semmoisena kebabmöhkäleenä joka paahdetaan isossa vartaassa ja josta sitten leikataan ohuita siivuja. Parhaimmillaan tämä pikku kääryle on taivaallinen makuelämys ja täyttää mahan tehokkaasti. Se oli rakkautta eka puraisulta!
Mitäs muuta me ollaan touhuttu. Ollaan käyty kavereitten kanssa kahvilla, viimeksi eilen illalla. Joskus kahdeksan jälkeen illalla suunnattiin pikkuruiseen kahvilaan istumaan iltaa ja juomaan kahvia ja kaakaota. Tai no eka tilasin kyllä jääteetä kun teki mieli jotain kylmää kun oli niin lämmin ilta. Mutta siis ne toi minulle vaan tavallista mustaa teetä jäillä ja vielä ilman sokeria...vähemmästäkin vääntyy naama nutturalle. Sokeria sain sentään mutta eihän se mitään pelastanut, minä halusin persikkaa! Lopulta minä siemailin poikaystävän kaakaota, herrasmies kun on, tarjoutui juomaan pahan teen pois.
Tänään olisi tuolla talon edessä taas torimyyjät huutelemassa. On kyllä niin naurettavan huippua että ne tulee sinne joka viikko ulko-oven eteen myymään tuoreita vihanneksia ja hedelmiä...tosin kadun asukkaat ei varmaan kaikki niin tykkää, varsinkaan jos unohtaa parkkeerata auton toiselle kadulle edellisenä iltana, täältä kun et autolla pääse läpi moneen tuntiin.
Illaksi saatiin kutsu syömään sukulaisten luokse. :) Tänään voi siis rauhassa pikkuisen paastota iltaa varten. On jokseenkin uskomatonta miten herkullista kaikki ruoka täällä on. Kivaa että on jotain mukavaa illalla tiedossa, näiden ihmisten kanssa on aina niin hauskaa, että jälkeen päin posket kramppaa kaikesta hymyilemisestä. Vielä kun oppisi kieltä puhumaan.
Mutta nyt alkaisi olla aika nostaa pylly ylös penkistä ja painella ulos.
Pusuja!
English shortie: This week has been wonderfully lazy and quiet after the fuzz and buzz of my first two weeks here in Athens with parents and everything. I've been here three weeks now! Time goes fast! We have been meeting friends and relatives, including boyfriends lovely grandmother who is the sweetest lil' granny in the world, always smiling at the door and hugging and kissing. :) I quite like the Greek way of greeting with kisses. People need more affection, especially Finnish people! KISS EACHOTHER MORE PEOPLE!
This past week I also had the best souvlaki ever! And since I've already tasted quite a few, I think I can judge. It was pure heaven! Who needs McDonalds or other crappy unhealthy fastfood when you can have something so much better and more fresh and tasty? Souvlaki, love from the first bite!
Today it's the open market day again when the street in front of the house is filled up with wegetables and fruits and all things fresh and yummy. Later at night we are going to meet some relatives for food. Something nice to look forward to!
But now it's time to get up and start my day and GO OUT!
Kisses!
-cookie
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Here we go!
Tättärää!
Aamuisen lenkin ja lounaan jäljiltä olo on niin perusteellisen touhukas, että ajattelin herätellä viimein tämän blogin henkiin! Toivon mukaan inspiraatiota kirjoittamiselle ja kuville löytyisi tällä kertaa hiukan pidempään.
Kuka mie oon?????? (Jos vaikka sattuisit olemaan joku muu kuin perheenjäsen, sukulainen tai ystävä...)
No sitä mietin aina itsekin välillä! Mutta pähkinänkuoressa...
Olen nuori nainen jonka elämä on tässä viimeaikoina kokenut suorastaan valtavia muutoksia. Päätös lähteä onnettomasta parisuhteesta johti ensin paikkakunnan vaihdokseen, uuteen työpaikkaan ja asuntoon jatkuen het sitten henkiseen kasvuun ja jopa pienen rohkeudenpoikasen heräämiseen ja lopulta vielä maan vaihdokseen. Ihan itseäkin taas hengästyttää, kun muistaa mihin kaikkeen on kerennyt!
Mutta siis täällä minä nyt olen, Kreikassa! Ja pois en ajatellut lähteä ellei ole ihan pakko. Ja koska blogi nyt on mitä mainioin tapa näyttää kotiväelleja koko muulle maailmalle että hengissä ollaan ja tämmöistä on tullut tehtyä niin tässä tämä olisi.
Kirjoittajan lahjat (ne vähäisetkin) ovat todella ruosteessa ja kameralla uskallan ottaa välillä jopa kuviakin kun kukaan ei näe, mutta eiköhän tämä tästä muotonsa hae, kun alkuun päästään.
Pusuja!
English shortie: Here I am again finally and hopefully for a bit longer than the last time! If you don't know me yet, here's something in a nutshell...I'm a young woman from Finland whose life has been through huge changes lately, the latest of them moving to a different country.
This blog, atleast for now, is mostly for showing my family and friends what I'm up to, but we'll see where it all leads to!
Kisses!
-cookie
Aamuisen lenkin ja lounaan jäljiltä olo on niin perusteellisen touhukas, että ajattelin herätellä viimein tämän blogin henkiin! Toivon mukaan inspiraatiota kirjoittamiselle ja kuville löytyisi tällä kertaa hiukan pidempään.
Kuka mie oon?????? (Jos vaikka sattuisit olemaan joku muu kuin perheenjäsen, sukulainen tai ystävä...)
No sitä mietin aina itsekin välillä! Mutta pähkinänkuoressa...
Olen nuori nainen jonka elämä on tässä viimeaikoina kokenut suorastaan valtavia muutoksia. Päätös lähteä onnettomasta parisuhteesta johti ensin paikkakunnan vaihdokseen, uuteen työpaikkaan ja asuntoon jatkuen het sitten henkiseen kasvuun ja jopa pienen rohkeudenpoikasen heräämiseen ja lopulta vielä maan vaihdokseen. Ihan itseäkin taas hengästyttää, kun muistaa mihin kaikkeen on kerennyt!
Mutta siis täällä minä nyt olen, Kreikassa! Ja pois en ajatellut lähteä ellei ole ihan pakko. Ja koska blogi nyt on mitä mainioin tapa näyttää kotiväelle
Kirjoittajan lahjat (ne vähäisetkin) ovat todella ruosteessa ja kameralla uskallan ottaa välillä jopa kuviakin kun kukaan ei näe, mutta eiköhän tämä tästä muotonsa hae, kun alkuun päästään.
Pusuja!
English shortie: Here I am again finally and hopefully for a bit longer than the last time! If you don't know me yet, here's something in a nutshell...I'm a young woman from Finland whose life has been through huge changes lately, the latest of them moving to a different country.
This blog, atleast for now, is mostly for showing my family and friends what I'm up to, but we'll see where it all leads to!
Kisses!
-cookie
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)